Asiantuntijoille ei kannata karjua

Johtajuus on osittain biologinen ilmiö ja osittain opittu. Monilla eläinlaumoilla on johtaja tai johtajia, kun taas toiset laumaeläimet näyttävät toimivan ilman erityistä johtajaa –tai ehkäpä johtajuus vaihtelee dynaamisesti tilanteen mukaan.

Leijonakuninkaaksi pääsee haastamalla vanhan johtajan tappeluun ja ajamalla tämän pois, eläkkeelle. Leijonaorganisaatioissa ei ole laadittu tasa-arvosuunnitelmaa ja lauman johtaja on aina uros. Johtajan ei tarvitse yleensä hankkia ruokaa itse; naaraat hoitavat pääasiallisesti metsästyksen ja lastenhoidon. Kuninkaalla jää sitten aikaa keskittyä karjumiseen ja seksiin.

Leijonakuninkaan syrjäyttänyt uusi kuningas, voittanut uros on fyysisesti ainakin jonkin aikaa lauman voimakkain. Leijonien evoluution kannalta tämä sääntö tuottaa aina vain voimakkaampia leijonia naaraiden tuottaessa jälkeläisiä juuri tämän johtajan kanssa. Voimakkaammat leijonat taas ovat nopeampia ja siten parempia saalistajia, mikä on lauman elintason kannalta hyvä asia.

Asiantuntijaorganisaatioissa ei karjuminen auta.