Kissajohtaminen

Tilastoja ja taikauskoa

Olin viime viikon keskiviikkona eräässä kokouksessa, jonka alussa päiviteltiin Helsingin seudun kylmiä ilmoja. Yksi esiin tulleista näkemyksistä oli se, että merimiesten perimätieton mukaan sää jatkuu kylmänä vielä 9 päivää, koska edellisenä yönä oli täysikuu. Asiasta käytiin pientä keskustelua ja ennuste taidettiin laittaa taikauskon kategoriaan.

Helsingin Yliopistolla oli yksinoikeus julkaista vuosikalenteria eli almanakkaa aina vuoteen 1995 asti. Yliopisto julkaisi 1600-luvulta lähtien allakkaa, johon oli lisätty sääennusteita koko vuodeksi. Vuosina 1726-1727 jätettiin sääennusteet pois, joka johti allakan myynnin romahtamiseen. Sääennusteet palautettiin julkaisuun ja ne olivat mukana aina vuoteen 1886 asti, jonka jälkeen ennusteet jäivät lopullisesti pois. Syynä tähän oli se, että enää ei katsottu tieteellisin perustein voitavan ennustaa säätä seuraavaksi vuodeksi. Tieteen käsitys oikeasta ja väärästä oli siis muuttunut ja aikaisempi tieteenä pidetty asia olikin tosiasioihin perustumatonta taikauskoa.

Tieteelle on ominaista se, että se ei ole demokraattista. Vaikka suurin osa säätietelijöistä oli 1700-luvulla sitä mieltä, että tällainen ennustaminen oli tiedettä ja sopivaa Yliopiston julkaistavaksi niin he olivat väärässä. Säätietojen julkaiseminen vielä yli 150 vuoden ajan perustui ilmeisesti Yliopiston kaupallisiin syihin.

Kuten poliitikot tietävät, paras tapa saada mieleisiä asiantuntijatuloksia on perustaa työryhmä, johon valitaan “oikeaa” kantaa edustavia asiantuntijoita. Asiantuntijoiden kanta on helposti selvitettävissä etukäteen googlaamalla asiantuntijoiden tuottamia julkaisuja.

Asiantuntijoillakin on yleensä joku palkanmaksaja, jota kannattaa kuunnella. Niinpä esimerkiksi kansantalouden kasvusta antavat tutkimuslaitokset erilaisia näkemyksiä;

• Palkansaajien Tutkimuslaitos ennustaa aina suurempaa kasvua, jolla perustellaan suurempia palkankorotusvaatimuksia oikeudenmukaisuuden nimissä (“enemmän jaettavaa”)
• EK ennustaa tietenkin pienempää kasvua (“vähemmän jaettavaa”)
• Tämän jälkeen pankit puhuvat sijotusmarkkinoiden sentimentistä eli “tunnetilasta” suhteessa kasvuodotuksiin
• VVM tekee oman ennusteensa, jossa ei mitenkään voida huomioida sitä, että aiemmat ennusteet vaikuttavat esimerkiksi investointeihin ja sitä kautta työmarkkinoihin ja verotulojen kertymään

Lopputulos on se, että kansantalouden syy-seuraussuhteet ovat niin monimutkaisia, että kukaan ei pysty luotettavasti ennustamaan muuta kuin korkeintaan trendejä.

Vaaliennusteet eivät välttämättä ole poliittisessa mielessä tarkoitushakuisia, mutta niiden virhemarginaalit ovat esimerkiksi +/-1,7%, joka tarkoittaa oikeasti sitä, että niillä on lähinnä viihdearvoa. Viihdearvo tarkoittaa kaupallista arvoa; näilläkin “tutkimuksilla” myydään lehtiä ja muuta mediaa. Kyselijöiltä “unohtuu” nekin tosiasiat, että

• Suomessa ei äänestetä puolueita vaan ehdokkaita
• äänten jakauma ei vaikuta suoraan paikkajakoon, koska täällä on käytössä d’Hondtin suhteellinen vaalitapa
• äänestysaktiivisuus vaihtelee suuresti demografioittain

Niin, miten se merimiesten perimätieto pärjäsi alussa mainitussa säätilan muutosennusteessa?

Ihan hyvin, sää lämpeni 9 päivän jälkeen. Todellisuudessa ennusteella olikin hyvä toteutumismahdollisuus, se oli nimittäin 50%.

Näin siksi, että kun sää joko

1. lämpenee
2. kylmenee

niin ilman merimiestaitojakin tai ilmastotilastoja saadaan tällä aineistolla lämpenemistodenäköisyydeksi 50%

helmikuu 28, 2011 - Kirjoittanut Mikko Setälä | Henkilöarviot, Työkalut, Työn sisältö, Videot