2011 syyskuu 11 « Kissajohtaminen

Eläköön vapaus!

Lainasin tuon otsikon fanittamani filosofi Maija-Riitta Ollilan perjantaisessa Talouselämä-lehdessä ilmestyneestä kolumnista. Ollila toteaa mm. että “Suomi on liikkunut kohti turvallisuudentunnetta vapauksien kustannuksella” ja “…tukahduttavan turvallisuuden maailmassa… ei viihdy myöskään kekseliäisyyttä kaipaava yritystoiminta”. Olen samoilla linjoilla alkuviikosta kirjoittamassani, tulevan Tietoviikon kolumnissa, jossa… no, lukekaa sieltä.

Turvallisuushakuisuus on ihmisille luontaista, mutta tässä on suurta henkilökohtaista vaihtelua. Max Planck -insituutissa kehitetetyssä, itsearviointiin perustuvassa testissä henkilö vastaa erilaisiin työelämään liittyviin kysymyksiin, ja tuloksia verrataan tämän jälkeen vastaavia tehtäviä tekevään verrokkiryhmään, jonka koko on tuhansia henkilöitä. Yksi parametri on itseluottamus (tai omanarvontunto), joka vaikuttaa yksilön haluun otta riskejä uusissa tilanteissa.Ja sekä rohkeista että pelkurimaisista yksilöistähän tämäkin kansakunta koostuu.

Esimerkiksi heikon itseluottamuksen omaava henkilö reagoi normaaleista arkipäivän rutiineista vähänkin poikkeaviin työtehtäviin hermostuneesti ja pelokkasti. Sen sijaan, että hän pyytäisi apua, pyrkii heikosti itseensä luottava henkilö tekemään tehtävän itse, pyytämättä apua muilta. Henkilö ei tyypillisesti anna esimiesten tai työtovereiden puuttua työhönsä, vaan tekee mieluummin virheitä ja ajattelee korjaavansa asiat myöhemmin.

Tällaiset henkilöt välttävät tyypillisesti uusia, vähänkin vaikeammilta näyttäviä tilanteita, mikä johtaa helposti myös osaamisen taantumiseen.

Jos taas itseluottamus on ylikorostunutta, uskoo henkilö pystyvänsä suoriutuvansa lähes kaikista uusista haasteista ilman aiempaa kokemusta. Tavoitteet voidaan myös asettaa liian korkealle. Nämä henkilöt saattavat toisinaan karttaa tilanteita, jossa heidän suorituskykynsä mitataan aidosti.

Suomen talouden ja työelämän ongelmat ovat suurelta osin itse aiheutettuja –aivan niin kuin Suomen talouden ja työelämän menestyskin. Ulkopuolinen maailma tarjoaa uhkia ja mahdollisuuksia, joita kannattaa hyödyntää, pelkkä sopeutuminen ei riitä. Meillä on vapaus valita oma suuntamme ja tehdä omat virheemme, ja tähän liittyy toinen em. koejärjestelyllä arvioitava asia; omavastuullisuus. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että omasta työstään vastuuta kantava henkilö osaa toimia itsenäisesti ja tietää, että pohjimmiltaan elämässä ja työelämässä menestyminen tai epäonnistuminen riippuu pohjimiltaan omasta itsestä ja omasta toiminnasta.

Jokainen meistä on erityisesti vastuussa omasta kehityksestään, toisen puolesta kun ei voi oppia mitään. Sellaista se vapaus oikeasti on!