Halpa on uusi musta

Olemme eläneet yli varojemme ja lainanneet rahaa kulutukseen. Ihan sama, onko kulutus valtion kontrolloimaa (verotuksen kautta) vai yksityistä velkaantumista, velkaa on ja lisää otetaan. Maailmantalouden painottuessa Aasiaan on edessämme ikävältä kuulostava K-sana:

köyhtyminen

Aiemmin ajateltiin, että kuluttajat palaavat huonompien taloudellisten aikojen jälkeen uudestaan kalliimpiin kulutustottumuksiin, mutta näin ei näytäkään tutkijoiden mukaan käyvän. Säästeliäämmiksi oppineet ihmiset jatkavat halvempien tuotteiden ostamista, vaikka rahaa tulisikin uudestaan enemmän.

Kuluttajat voivat tinkiä joistain tuoteominaisuuksista tai vaikkapa brändistä, jos tuotteen tai palvelun perusasiat ovat kunnossa. Tässä kohtaa kannattaa muistella laatu-käsitteen perusasioita. Jos tarkoituksena on hankkia hauskaa puuhaa pariksi tunniksi, niin hintalaput vaihtelevat kovasti:

perjantai-illan elokuva 12 e
videovuokra 5 e
elokuva tv-kanavalta 0 e
konsolipeli 40 e
mobiilipeli 1 e
iltapäivälehti 5 e
iltapäivälehti verkossa 0 e
uusi kirja 30 e
lainaus kirjastosta 0 e

Kyllä minä ymmärrän, että nämä eivät ole ihan samoja asioita. Kyse onkin juuri siitä, mistä kuluttaja on valmis luopumaan halvemman hinnan takia.

Sama näyttää olevan käynnissä työmarkkinoilla. Jos tehtävään ajatellut kandidaatit ovat työnantajan mielestä liian kalliita, ollaan valmiita tinkimään vaikkapa kokemuksesta. Koska palkat yleensä nousevat iän ja kokemuksen perusteella, on tämä huono uutinen kokeneemmille työntekijöille.

2010-luvun erähenkinen, edullinen gourmet näyttääkin sitten tältä. 73 590 kcal… ei herkille!