Pääomasijoittajan muistilista
Pääomasijoittajia kiinnostaa ensisijaisesti yksi asia:
EXIT
Eli jos sijoitan liikeideaasi, niin
- Miten saan sijoitukseni tuottoineen takaisin?
- Mikä on sijoitetun pääoman tuotto, eurot ja prosentit?
- Milloin se toteutuu?
- Miten uskottava tämä on?
Tätä päätöstä varten joutuu sijoittaja arvioimaan monia erilaisia asioita, kuten:
- Liikeidean toteuttajat. Ei ideoihin sijoiteta, vaan niiden toteuttajiin, ihmisiin.
- Luotettavuus. Vain luotettaviin ihmisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä sijoittaja selvittää taustat joka tapauksessa. Jos taustasi on jollain tavalla hämärä, ei rahaa tule. Konkurssi ei ole ongelma, konkurssirikos on. Antavatko avainhenkilöt luotettavan vaikutelma? Miksi?
- Intohimo. Jos sinulla ei ole intohimoa, niin miksi minullakaan olisi?
- Visio ja liikeidea. Tämä ei ole tärkein asia! Keskeinen haaste on idean ymmärrettävyys. Ei kukaan sijoita asioihin, mitä ei ymmärrä. Idean on oltava jollain tavalla mullistava tai toimialan pelisääntöjä muuttava –mutta silti realistinen eli toteutettavissa oleva. Riskirahaa ei laiteta varmoihin kohteisiin, niitä varten saa rahaa pankista. (Osa suomalaisista pääomasijoittajista tosin etsii “mullistavia mutta varmoja” kohteita. Sellaisia ei ole, valitan.)
- Kokemus. Onko sinulla kokemusta idean kohteesta, toimialasta, markkinoista, asiakkaista ja heidän tarpeistaan? Millaista kokemuksesi on? Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin edistyksellinen teknologia.
- Osaaminen. Mitä osaat todella hyvin? Mitä konkreettista tiedät asiasta? Eivät sijoittajat rahoita sinua kiinnostavien asioiden opiskelua.
- Markkinointi ja myynti. Mikä on tuotteen markkina ja miten aiot saada tuotteen (palvelun) markkinoille? Jos tästä ei ole osaamista, niin miten ajattelit hankkia sitä? Tämä on keskeinen puute teknologiasektorilla. On toki toimialoja (kuten biotech), joissa exit voidaan tehdä ennen tuotteen saamista markkinoille, mutta nämä ovat poikkeuksia.
- Liiketoiminnan eli ihmisten johtamisen kokemus. Kukaan ei osaa kaikkia asioita, mutta liiketoimintaan kuuluvat “kaikki” asiat. Yksin ei voi tehdä mitään. Osaatko johtaa ja innostaa asiantuntijoita?
- Sitoutuminen. Oletko itse sijoittanut tähän? Miksi minä sijoittaisin, jos et sinäkään? Oletko valmis sitoutumaan hankkeeseen 4-5 vuoden ajaksi, vaikka vastoinkäymisiä tulee?
- Kyky vastaanottaa neuvoja. Jääräpäisyys ei ole hyve, kyky kuunnella asiakkaita on. Tuuliviirimäisyys on kuitenkin epäuskottavaa. Sijoittajat antavat joka tapauksessa neuvoja, ja ne voivat jopa olla hyviä. NIH ei ole hyvä strategia.
- Taloudelliset laskelmat. Nämä ovat usein heikolla tolalla. ja mikä olikaan sen kohdemarkkinan koko? Uskottavuus katoaa helposti, jos yrittäjällä ei ihan vääriä käsityksiä kustannuksista ja tuotoista.
- Kilpalija-analyysi. Kaikilla tuotteilla tai palveluilla on kilpailijoita. Tämän väheksyminen kertoo epärealistisuudesta. Onko kilpailumeresi väri sininen vai punainen?
- Riskien hallinta. Start-upien suurin riski on yrittäjien jaksaminen ja toiseksi suurin myyntitoiminnan epäonnistuminen. Miten nämä ja monet muut hallitaan?
No risk, no fun!
Johdon arkipäivää -ja viikonloppuja- globaalissa liiketoiminnassa
Selväjärkinen John Beeson kertoo Harvard Business Review-blogissaan totuuksia kansainvälisen yrityksen johtamisesta otsikolla The Myth of Work-Life Balance.
Yhteenvetona:
- lomia ei enää ole –ainakaan niitä ei voida pitää
- alemman tason johtajat luulevat, että yritysjohto voi päättää itse ajankäytöstään
- moderni teknologia mahdollistaa kommunikoinnin milloin tahansa
- globaali liiketoiminta = 7/24
Tällaisessa vuosia mukana olleena lisäisin vielä
- jatkuvan matkustelun
- delegoinnin puutteesta johtuva itse aiheutettu henkisen ylikuormitus
- kykenemättömyyden sanoa ei
Rovio on pieni, mutta globaalisti toimiva yritys. Täällä ei tilanne ole -ainakaan vielä- näin paha, mutta haaste on tiedostettu. Hetkittäin maailma tuntuu vyöryvän päälle, mutta tällöin kannattaa hengittää syvään ja priorisoida. Jos valuuttakauppiaasi soittaa sinulle klo 19 illalla, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa olevansa kotona ja pyytää palaamaan asiaan seuraavana päivänä.
On hauskaa, että “kaikki” haluavat tehdä bisnestä kanssamme, mutta “kaikille” ei valitettavasti riitä aikaa ja huonosti tekeminen kostautuu nopeasti. Ja tämä oli siis se “Happy Problem” 
Britney laulaa asiaa:
Do You want to be Rovio’s CFO?
We are seeking an experienced, motivated and collaborative leader for the position of
Chief Financial Officer
The CFO is a member of our Management Team and reports to the CEO. The CFO will be a key contributor to the overall profitability and growth of the organization. Succesful candidates are expected to have a very high level of financial and analytical ability and have a proven track record of strategic financial thinking and execution of sound risk management practices.
The ideal candidate will possess a minimum of 10 years of financial management and business development experience and a solid understanding of financial planning, budgeting and forecasting. Experience in corporate governance and financial reporting in publicly listed companies or an equivalent knowledge of IFRS is required. Experience in investment banking is an asset.
The candidate is expected to have a demonstrated experience, with the ability to create new business opportunities and produce high-quality results independently.
The role requires ability to work on multiple projects simultaneously and excellent organizational, communication and leadership skills. The candidate is expected to have experience in giving public presentations to different stakeholders as a company reprensentative. We offer a great opportunity to take part in the development of the firm and great colleagues in an informal, team-oriented, international and inspiring working environment.
For more information and applications, please contact Mr. Lasse Pehto, Pro-Source Oy at lasse.pehto@prosource.fi or +358-405-608-696.
What we are and what we do: http://www.rovio.com/
Follow us on Twitter: http://twitter.com/#!/RovioHQ
PS. We have 60+ other great opportunities at http://www.rovio.com/en/careers Please check!
Paavo Arhinmäki on iPad
Tekniikka & Talous on luultavasti Suomen aliarvostetuin media. Eilisessä numerossaan T&T julkisti vastauksia kysymyksiinsä, joita he olivat esittäneet presidenttiehdokkaille. Kiinnostavin kysymys oli mielestäni “Jos olisitte esine, mikä esine olisitte ja miksi?”
No, Arhinmäki oli siis iPad. Laite, jolla voi katsella muiden tuottamaa sisältöä ja jota hallitsee diktaattoorin tavalla maailman (yli)arvostetuin monopoli, joka vaatii asiakkaaltaan erilaisia henkilökohtaisia tietoja ja joka ei tue yleisiä standardeja kuten usb, flash, jne. Kiitos Paavolle tästä arvojesi avaamisesta.
Biaudet olis mielestään LED-lamppu. Paljån kylmää, paikallista valåa eikä ollenkaan lämpöä. Tack!
Essayah oli kynttilä, “koska se luo valoa, lämpöä ja tunnelmaa”. Tärkeä rituaaleissa ja 1000-luvun teknologiaa.
Haavisto ei ole esine, tietenkään. Eikä Väyrynenkään.
Niinistö ei ole ainakaan potkupallo, vaan kirja. Onko kirjan juoni dekkari, rakkausromaani vai Mitä-Missä-Milloin, jää lukijan (äänestäjän?) arvattavaksi.
Soni on mielestään löylykauha. Ok, heitot saavat aikaan ääntä ja hetkellisesti lämpöäkin. Efekti kestää n. 30 sekuntia.
Niin, ja Lipponen ei (tietenkään) halunnut vastata mitään.
Äänestä oikein! Äänestä Esinettä!
Tuottavampaa aivotyötä
Minulla ei ole tapana esitellä ongelmia, jos en osaa keksiä niihin mitään ratkaisuja. Tässä siis ratkaisuehdotuksia Euroopan tuottavuusongelmien hoitamiseen!
- tehdäänkö oikeita asioita -ovatko pitkän ja lyhyen tähtäimen priortieetit kunnossa?
- tehdäänkö oikeita asioita oikein -onko käytössä oikeat menetelmät ja prosessit?
- hallitaanko menetelmät -onko meillä osaavaa henkilökuntaa?
- onko tahtoa tehdä -ovatko motivaatiotekijät kunnossa?
Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa suosittelen kaikille johtajille. Seuraavan kerran kun joku tulee valittamaan jostain puutteesta työpaikalla, niin pyydä valittajalta ratkaisuehdotusta ongelmaansa. Tämä vähentää valitusten määrää ja parantaa työntekijän vaikutusmahdollisuuksia, minkä taas pitäisi lisätä motivaatiota.
(Ehdotuksia kannattaa kyllä kuunnella ehdottajan mahdollista piilotettua agendaa unohtamatta. Suomen julkisen terveydenhuollon ongelmiin tarjotaan yleensä ratkaisuksi henkilökunnan lisäämistä ja verotuksen kiristämistä eikä juuri koskaan prosessien parantamista tai virheiden vähentämistä,)
Kokemuksen mukaan suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Bill Hewlett, toinen HP:n perustajista on vahvasti samaa mieltä: “Men and women want to do a good job, a creative job, and if they are provided athe proper environment, they will do so.”
Tuottavan työpaikan tunnusmerkkejä ovat tutkimusten mukaan
- työyhteisön kokeminen myönteisenä
- korkea työmotivaatio
- vähäiset poissaolot
- ristiriitojen ja epävarmuuden sieto
- organisaation hyvä yhteistoiminta
- kohtuullinen (5-10%/v) henkilöstön vaihtuvuus
Työympäristötekijöiden vaikutus tuottavuuteen toimii seuraavasti (tärkeysjärjestykssä):
- johtaminen ja osallistuminen
- työn sisältö ja motivaatio
- työilmapiiri
- ergonomia
- työhön perehdyttäminen
- siisteys ja järjestys
- valaistus
- lämmitys/jäähdytys
- melu
Europaan tasolla, kansalaisten kannalta ainakin kohdat 1. ja 3. tuntuvat olevan hakusessa. Johtaminen on huonoa ja riitelevää, kansalaisten osallistumismahdollisuudet puutteelliset ja työilmapiiri heikko useimpien keskittyessä nykyisten asemiensa ja “saavutettujen etujen” puolustamiseen. Johtajat ovat, tyypilliseen tapaansa, pyrkineet löytämään yhteisiä vihollisia, joiksi on Neuvostoliiton hajottua kelpuutettu ilmastonmuutos tai vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan vastustajat.
Miten on sinun työpaikallasi? Syytetäänkö markkinoita huonosta tuloksesta, vaikka vika onkin heikossa johtamisessa tai osaamattomassa henkilöstössä? Tehdäänkö oikeita asioita oikein?
Euroopan ongelmien todellinen syy
Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on käyty kiivsta keskustelua velkaantumisesta, ylivelkaantumisesta ja Kreikan konkurssista. Nämä eivät oler syitä vaan seurauksia.
Euroopassa on kyse uudesta ilmiöstä; niin valtiot kuin kansalaisetkin ovat velkaantuneet koko 2000-luvun. Ongelman tekee vakavaksi se, että velkaa ei ole otettu investointehin vaan kulutukseen. Sama tilanne on ollut myös Yhdysvalloissa, missä kansalaisten mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi on kuitenkin rajoittanut luotonantoa (subprime-auntolainat poislukien).
Olemme siis syöneet enemmän kuin tienanneet. Ei hyvä.
Niin yksityisen kuin julkisenkin kulutuksen kasvun oikeuttaa vain tuottavuuden kasvu, koska muuten joudutaan ottamaan syömävelkaa.
Mutta mitä se tuottavuus oikein on?
Tuottavuudella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan suhdetta
Tuotoksen määrä ja laatu/panoksen määrä ja laatu
Jos samoilla resursseilla tuotetaan parempaa tavaraa tai vähemmillä panoksilla sama määrä palvelua, paranee tuottavuus. Teollisuudessa on perinteisesti parannettu tuottavuutta investoinneilla laitteisiin ja tuotantoprosessiin, mutta palvelutuotannossa asia on monimutkaisempi.
Suomen julkisen talouden erityishaaste on se, että esimerkiksi terveydenhuollon tuottavuus on laskenut, ei noussut. Kaikkiin palvelujen parantamiseen tähtääviin aloitteisiin tarjotaan aina samaa lääkettä eli henkilökunnan lisäämistä –ja tähän ei taas olisi varaa.
Nyt käytävässä keskustelussa julkisen talouden leikkaustoimista, ummistetaan silmät ongelman ytimeltä eli tuottavuuden parantamiselta. Tämä johtunee siitä, että keskustelijat joko
- eivät ymmärrä tuottavuudesta mitään
- ymmärätävät tämän, mutta julkisen talouden tuottavuuden paraneminen johtaa pienempään verotukseen, joka onkin jo sitten ideologinen kysymys
En ajatellut ennen näin, mutta puhuin taannoin erään tunnetun pollitikon kanssa, jolta kysyin miksei VM ole kiinnostunut verotuksen optimoinnista vaan tekee veronkorotusaloitteita, jotka todenäköisesti johtavat verotulojen laskemiseen kun kuluttajien ja yritysten käyttäytyminen muuttuu (Laffer et al). Poliitikon vastaus avasi silmäni, koska hän sanoin esimerkiksi valtion tuloverotuksen progressiivisuuden olevan oikeudenmukaisuuskysymyksen, eikä niinkään taloudellinen asia. Tällaisten ihmisten kanssa ei keskustelua valtiontaloudesta kannata jatkaa, tulee vaan paha mieli.
Miten tuottavuutta sitten parannetaan asiantuntijaorganisaatiossa? Palaan tähän aiheeseen huomenna.
Viisi neuvoa yrittäjäksi aikoville
Happy Socksin perustajat Viktor Tell ja Mikael Söderlindh kertovat King-lehden haastattelussaan menestyneensä, “koska teimme vakiintuneiden sukkavalmistajien mielestä kaiken väärin”. Firma perustettiin 2008 ja ensimmäiset onnelliset ja värikkäät sukat tulivat myyntiin seuraavana vuonna. Liikevaihto on siinä 4 M euron paikkeilla ja kannattavuus on hyvä. Sukkamiesten erityisesti startupeille pätevät ohjeet kuuluvat (kommenttini suluissa):
1. Luo alusta lähtien kunnon rakenteet ja pidä järjestys. (Häslinkiin menee kallista aikaa, se on rasittavaa ja virheiden korjaaminen kallista).
2. Hanki kunnon hallitus. Hyödynnä jäseniä pidemmän aikavälin suunnittelussa. (Yleensä aika kuluu arkisessa aherruksessa).
3. Käytä luovuutta kaikissa prosesseissa. (Paras prosessi on poistettu prosessi. Lähes kaiken voi ostaa verkosta).
4. Työskentele globaalisti. (Kotimarkkinat ovat tosi pienet).
5. Pidä tuote aina pääosassa. Pyri alusta alkaen hyvään laatuun ja hyvään hintaan. (Kaikki me ostamme hyvää hinta/laatu-suhdetta).
Lisäisin tähän vielä bonukseksi, että
6. Tee tuotteestasi mahdollisimman yksinkertainen ymmärtää ja käyttää. (Se voi olla vaikeaa!)
Vastuunpakoilijat
Tunnemme kyllä tyypin. Kun joku asia menee pielee, on vika aina muissa:
- väärä voitelu
- oli liian kylmää
- tai liian kuumaa
- suhdanne petti
- viestintä ei pelannut
- koodattiin täydellisesti, mutta määrittelyt olivat puutteellisia
- määrittelyt olivat täydellisiä, mutta koodi huonoa
- jossain kaukana tehty testaus epäonnistui
- olisin voittanut, mutta media oli minua vastaan
- strategian jalkauttaminen epäonnistui
- minulla oli vaikeat kotiolot ja sain huonon kasvatuksen
Melkeinpä ainoa argumentti, jota ei kuule, on vetoaminen omaan tyhmyyteen.
Tokihan on niin, että ihmisten yhteistyössä on omat haasteensa. Kuitenkin ajan kuluessa aina ne samat naamat tulevat tutuiksi, kun selittelyjä kuunnellaan ja muita syytellään.
Nämä vastuunpakoilijat syyttävät muita (tai huonoa onneaan) epäonnistumisistaan, mikä on tietenkin ikävää, sillä syyttely myrkyttää organisaation ilmapiiriä.
Tämä ei kuitenkaan ole se suurin ongelma, vaan se, että nämä henkilöt usein uskovat itse olevansa oikeassa. Tästä muodostuu oppimisen este.
Ihminen oppii jatkuvasti yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta jos ei kykene myöntämään olevansa väärässä, ei oppimistakaan voi tapahtua.
Tällaisia ihmisiä ei organisaatioihin pitäisi palkata lainkaan, Tyypin tunnistaminen haastattelutilanteessa on usein vaikeaa, mutta jos haastateltava kertoo vaihtaneensa työpaikkaa kolme kertaa siksi, että oli vaikeuksia “tyhmien esimiesten” kanssa, niin varoituskellojen pitäisi soida tosi kovaa. Muissa tapauksissa omavastuullisuus on helppo selvittää yksinkertaisella koemenettelyllä, jossa tutkitaan myös itsetuntoa. Vastuun pakoilu ja heikko itsetunto kulkevat usein käsikkäin.
Menestykselle työ- ja muussakin elämässä luo edellytykset se, että yksilö ymmärtää, että oma toiminta ratkaiseee toiminnan tuloksellisuuden. On turha haastaa tupakkayhtiöitä oikeuteen, kun tupakan vaaroista on valistusta ollut saatavana vuosikymmeniä, enkä usko kenenkään oikeasti pakottaneen tupakoitsijaa tappavaan harrastukseensa.
Syy-seuraus-suhteiden eli kausaliteetin ymmärtäminen on keskeinen asia työmenestykselle. Jos teen A, niin siitä seuraa B. Selittelevät vastuunpakoilijat eivät ymmärrä kausaliteetista mitään.
Luetaanpa seuraavan viikon uutisia tästä näkökulmasta!
Luovien nerojen irtisanominen
Vastaani tulee silloin-tällöin sellainen ongelma, että organisaatiossa on jokin luova nero (tai hullu), jonka työn laatu on loistavaa, mutta asianomainen on sosiaalisesti mahdoton tapaus. Tuleeko tällainen henkilö irtisanoa vai tuleeko häntä vain sietää?
Niin ikävää kuin se onkin, tulee organisaatiolle liian hankalat ihmiset irtisanoa.
Muuten voi käydä niin, että luoviin, mutta inhottaviin neroihin kyllästyneet muut organisaation jäsenet saattavat poistua muihin firmoihin ja organisaation toiminta halvaantuu.
No, onneksi neroja on vain harvassa, ja heistäkin suurin osa ihan ok…
Kannattaako tuulimyllyjä vastaan taistella?
Tänään (1.9.2011) ilmestyneessä Kauppalehti Optiossa otin kantaa tuulivoimaan nimittämällä sitä “isoksi puhallukseksi”. Tätä kutsutaan veren kaivamiseksi nenästä, eikä tuulimyllyjä vastaan kannattaisikaan yleensä taistella.
Taustalla mielipiteeseeni on joitakin vuosia sitten erään sijoitusportfolion analyysi, jonka yhteydessä minulle tarjottiin ostettavaksi kreikkalaista (just joo) tuulivoimapuistoa, jossa oli osakkaina Tunnettu Kansainvälinen Suuryritys ja Kreikan Valtio. Muutaman vuoden ikäisen voimalan toiminta oli jatkuvasti erittäin tappiollista suurista pääoma- ja käyttökustannuksista johtuen ja kun sekä Kreikan valtion että EU:n tuet oli käytetty loppuun, olisi tämän kokoelman rapistuvia vispilöitä saanut yhden euron nimelliseen hintaan. Mukana olisi seurannut runsaasti velkaa, sähköntoimitusvelvoitteita ja jonkun verran henkilökuntaakin.
Hieman asioita tuolloin tutkittuani päädyin samaan lopputulokseen, joka käy ilmi myös kreikkalaisten yliopistotutkijoiden omista raporteista, joiden mukaan
“…Since RES are, in most of the cases, not yet economically competitive to the conventional thermal generation, they are promoted through various
motivations which include satisfactory fixed feed-in tariffs correlated with the retail kWh prices (70% of the retail consumer price for the mainland and 90% for the isolated systems of the islands), guaranteed access to the grid, long-term contracts (10 years), subsidies on capital investment (up to 50%),
tax exceptions etc [4]. The cost for the connection to the grid or any “shallow” reinforcements required in the transmission network is carried by the IPPs by 50%…”
Tarkoitukseni tässä ei ole väheksyä sitä teknistä kehitystä, jonka tuloksena maailmassa on lukuisia tuulivoimapuistoja ja lisää rakennetaan jatkuvasti. Kritisioin sitävastoin sitä, että yhtä epätaloudellista (ja joidenkin mielestä epäekologista) energiatuotantomuotoa tuetaan niin energiakuluttajien ja veronmaksajien rahoilla. Hyvä bisnes voi niiden rakentaminen silti olla, kuten voimaloita toimittavien Vestaksen tulosraportit meille kertovat.Tuulivoima on sikäli erittäin uusiutuva energiamuoto, että tuulivoimaloiden osien uusiminen on jatkuvaa.
Toisten rahoilla on helppo olla ekologinen!
-
Arkistot
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (6)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (3)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (2)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
- huhtikuu 2011 (2)
- maaliskuu 2011 (9)
- helmikuu 2011 (9)
-
Kategoriat
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte
