Roviolla “ylivoimaisesti paras työilmapiiri ja kiinnostavimmat työtehtävät”
“Vaikka Roviota ei vielä nähdä turvalliseksi työnantajaksi, uskotaan Roviolla kuitenkin olevan kaikista tutkituista työnantajista ylivoimaisesti paras työilmapiiri ja kiinnostavimmat työtehtävät”, kertoo T-Median liiketoimintajohtaja Päivi Salminen-Kultanen.
Niin, mitkä olisivat sitten niitä “turvallisia työnantajia”?
Valtiota pidetään em. tutkimuksen mukaan turvallisena ja omasta mielestään kunnat ovat sellaisia. Huoltosuhteen heikkeneminen ja työpaikkojen leikkaustarve ei siis kuntia huoleta. Myös Puolustusvoimat pitää itseään turvallisena. Onhan siellä ainakin aseita, mutta tänään julkistettiin 1 200 hengen vähennykset. Evankelis-luterilainen kirkko on hyvinkin turvallinen työnantaja, omasta mielestään. Harvemmin pappeja ja muuta henkilöstöä irtisanotaan.
Työpaikan turvallisuuden tunteeseen taitaa liittyä sellaisia ehkä tiedostamattomiakin seikkoja kuin
- hierarkiset organisaatiot
- paljon sääntöjä
- ei kilpailua asiakkaista
- vaikeasti mitattava tehokkuus
- tulosvastuullisuuden puute
Näillä kriteereillä Roviosta ei toivottavasti ikinä tule turvallista työpaikkaa!
Asiantuntijoita on turha komentaa aseman perusteella, lähtevät toisiin organisaatioihin. Reipasta marssitahtia!
Naisia eivät johtotehtävät kiinnosta
T-median juuri julkaiseman Työnantajakuva 2012-tutkimuksen mukaan niin naispuoliset opiskelijat kuin korkeakoulutetutkin haluavat mieluiten olla asiantuntijatehtävissä. Vain 6% korkeakoulutetuista naisista haluaa ylimpään johtoon, miehistä joka viides. Opiskelijanaisten hinku johtajaksi on tätäkin pienempi, joten tilanne ei ole muuttumassa sukupolvien vaihtuessa.
Lisäksi naisten suosikkityönantaja on valtio ja naisia kiinnostaa enemmän työn haasteellisuus ja kiinnostavuus sekä työpaikan työilmapiiri kuin hyvä palkkaus. Miehet puolestaan arvostavat enemmän palkkaa.
Tutkimuksessa oli mukana 3 993 naisopiskelijaa ja 7 242 korkeasti koulutettua työelämässä olevaa naista sekä 2 081 miesopiskelijaa ja 3 567 miestä, joten otos on Suomen kokoisessa maassa varmasti tarpeeksi edustava.
Onko tilanne siis se, että työt (ja palkat) jakautuvat yhteiskunnassamme sillä tavalla, kuin tehtäviin opiskelevat ja niissä jo toimivat haluavatkin?
Tulokset antavat osaltaan lisää polttoainetta mediassa pitkään velloneeseen keskusteluun lasikatoista ja pörssiyhtiöiden naiskiintiöistä. Jos naiset vain harvoin haluavat yritysjohtoon niin ei kai heitä voi sinne pakottaakaan?
Toinen mielenkiintoinen asia liittyy niin julkisten yhtiöiden kuin vaikutusvaltaisen poliitikkojenkin kohteluun niin mediassa kuin nettikeskusteluissa; johtajista ja heidän työstään on harvoin mitään hyvää sanottavaa. Lisäksi Suomen voimakkaasti progressiivinen verotus ei anna taloudellisia kannustimia johtotehtäviin, joihin sentään liittyy parempi palkkaus. Ja kovan palkan saaminen on Suomessa jotenkin onnistuttu syyllistämään, miettikääpä tässä yhteydessä esimerkiksi käsitteille “taloudellinen oikeudenmukaisuus”, “solidaarisuusvero” annettuja merkityksiä –ja tavoitteita.
T-mdeian tutkimuksesta vastaavan Päivi Salminen-Kultasen mukaan “johtajuus on julkisuudessa lähinnä kielteisessä valossa”. Ihme, että johtotehtäviin haluaa edes kolmannes miehistä.
Mikä Kauniaisissa ärsyttää ja mikä Norjassa on ihanaa?
Olen asunut Kauniaisissa 7 vuotta ja viihdymme erittäin hyvin, koska kunnan palvelut toimivat hienosti ja ovat lähellä. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käynyt tässä maamme toiseksi tiheiten asutussa kunnassa, joka on saanut alkunsa poikkeuksellisella tavalla eli osakeyhtiönä. Lähes kaikilla kuitenkin tuntuu olevan joku mielipide ja ennakkokäsitys tästä Espoon keskellä sijaitsevasta vajaan 9000 asukkaan kaksikielisestä yhteisöstä.
Mikä Granissa sitten ärsyttää? Seuraavassa listaa:
1. Kauniaisisten aikuisväestö on Suomen parhaiten koulutettua
2. Kauniaisissa asuvat keskitulon mukaan Suomen parhaiten ansaitsevat ihmiset
3. Kaunaisissa on alhainen veroäyri
4. Kauniaisissa asuu paljon ruotsinkielisiä
5. Kauniaisissa on pienet opetus- ja päiväkotiryhmät
6. Kauniaisilla ei ole velkaa
7. Kauniainen tuottaa peruspalvelunsa itse ja ostaa loput muualta
8. Kauniaisissa ei ole turhaa hallintoa
Ärsyttävää on siis se, että koska kaupungissa asuu hyvin koulutettua väkeä, niin palkkatulotkin ovat korkeita. Kun kaupunki on tiheästi rakennettu ja palvelut tuotetaan/ostetaan tehokkaasti (hinta/laatu-suhde), niin veroäyrikin on alhainen. Ja ruotsinkielisyyshän ärsyttää monia ihan muuten vaan.
Eniten ärsyttää, varsinkin monia poliitikkoja, se, että Kauniainen todistaa vääräksi suuruuden ekonomiaan perustuvan kuntaliitoshankkeen –kunta voi pärjätä koosta riippumatta oikein hyvin, jos perusasiat ovat kunnossa ja asioita hoidetaan järkevästi. Jos perusasiat EIVÄT ole kunnossa ja muutenkin hölmöillään, niin kunta ei ole –koosta riippumatta– elinkelpoinen.
Suurien organisaatioiden ongelma on aina se, että niiden pyramidimaisuudesta johtuen hallintoon sitoutuu suhteellisesti enemmän kustannuksia, jolloin kuntaorganisaation perustarkoitukseen eli palvelujen ja infrastruktuurin tuottamiseen jää suhteellisesti vähemmän rahaa. Suurten organisaatioiden hyvä puoli taas on se, että siellä on paljon hyväpalkkaisia johtajanvirkoja, joille varmasti halukkaita ottajia löytyy.
Olen 90-luvulla ollut johtajana yrityksessä, missä minulla oli yli 350.000 kollegaa. Organisaatio muuttui vuosittain, josta seurasi aina tietynlainen halvaantuminen, kun viimeinen kvartaali oli saatu maaliin. Monet iIhmiset käyttivät alkuvuodesta melkoisesti aikaa lobatakseen itselleen hyviä työpaikkoja ja kohtuullisia tavoitteita. Kaikkein tavoitelluin tilanne tällaisessa isossa organisaatiossa oli se, että saisi kolme esimiestä. Tällöin sai tehdä vapaasti mitä halusi, koska esimiehet eivät päässeet yhteisymmärrykseen tavoiteasetannasta ja raportointi ei sekään oikein toiminut kunnolla.
Toinen hyvä puoli uudelleenorganisoinnissa on se, että vertailu menneeseen katoaa. Tällöin epäonnistujat saavat pitää kunniansa (ja työpaikkansa) ja saavat parhaimmillaan ylennyksen. Tässä on samaa henkeä kuin USAn subprime-lainoissa, joissa hyvät ja huonot velat sotkettiin keskenään tunnetuin tuloksin.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisessä on tosin se poliitikkojen kannalta vaarallinen asia, että alue, jossa on keskittynyt Suomen taloudellinen päätöksenteko, BKT:n tuotanto ja 20% väestöstä, alkaakin elää omaa elämäänsä, jossa muuta Suomea ei tarvitakaan. Italiassa vauras pohjoinen on kyllästynyt elättämään laiskoittelevaa etelää ja Belgiassa samaa jännitettä on vallonien ja flaamien välillä. Ranskakin tasapainoilee tilanteessa, missä vallanjako toteutuu akselilla Presidentti-Pääministeri-Pariisin pormestari. Puolueet tavoittelevatkin Ranskassa “värisuoraa” eli pyrkivät saamaan oman henkilönsä näihin kolmeen avainpositioon.
Suomessa on harjoiteltiin tätä suuruuden ekonomiaa Ruotsin vallan aikana satoja vuosia, eikä se kovin hääppöistä täällä reuna-alueella ollut. Venäjän vallan aikana vähän itsenäisempää mallia kokeiltiin satakunta vuotta ja viimeinen suuruuden ekonomiaa ajava hanke oli vuosina 1939-1945 (ja vähän tämän jälkeenkin). Neuvostoliiton poliittiset argumentit olivat melko lailla samoja kuin tässä kuntaliitosuskonnossakin eli keskittämisellä luodaan onnea ja autuutta.
Tosiasiassahan maassamme on niin vähän asukkaita, että jos kerran tuo ideologia toimii, niin miksi jättää homma kesken? Kannattaisi varmaan pyrkiä malliin, jossa kuntia olisi yhteensä vaikkapa yksi. Tai neljä.
Vai pitäisikö peräti kaivaa esiin valtioliittoajatukset jonkun naapurimme kanssa? Jos näistä neljästä pitäisi valita, niin Norja eli se Pohjoismaiden Kauniainen on suosikkini!
Tällä unionilla hoidettaisiin niin energiahuolto, valtiontalous, presidentin valtaoikeudet (siis pois) kuin hiihtomenestyskin kerralla kuntoon! Säästöä tulisi myös kansanedustuslaitoksessa sekä monissa muissa päällekkäisissä toiminnoissa ja saataisiin se hankala NATO-kysymyskin hoidettua. EU:stakin voitaisiin erota jos siltä tuntuu, niin päästäisiin sikamaiden (PIGS) tukemisesta ja takuista eroon.
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla eikä tämä suomalaisuuskaan oikein kannata,
olkaamme siis norjalaisia!
Sen lisäksi, että molempien maiden lipuissakin on valkoisen kentän ympäröimä sininen risti jo valmiiksi, on norjalaisilla muutenkin myönteinen suhtautuminen suomalaisiin. Tätä symbolisoi kauniisti maan suosituimpiin ohjelmiin kuulunut suomalaisen Piirkan elämää ja sankaritekoja esittelevä tv-sarja:
Hyvä sisko-verkostot pois valtionyhtiöiden hallituksista
Kansanedustaja Annika Lapintie (vas) ehdottaa blogissaan sukupuolikiintiöitä valtionyhtiöiden hallituksiin. Tämä ratkaisisi Lapintien mukaan valtionyhtiöiden hyvä veli-verkoston aiheuttamat ongelmat.
Finnairin valvonnasta vastaa naispuolinen ministeri Heidi Hautala, joka on mitä ilmeisimmin epäonnistunut tehtävässään, koska hän katsoi parhaaksi erottaa Finnairin hallituksen viisi jäsentä. Näistä kolme on naista.
Kolmen osaavan ja älykkään tyttären isänä vastustan sukupuolikiintiöitä kahdesta syystä:
- mielestäni niin julkisen kuin yksityisenkin puolen työtehtäviin tulee valita pätevin henkilö iästä, sukupuolesta, etnisestä tausta tai sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta
- sukupuolikiintiöt asettavat tehtäviin pyrkivät eriarvoiseen asemaan, mikä on tasa-arvolain vastaista
Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Minusta tasa-arvoa ei paranna se, että naisia valitaan työtehtäviin tai yritysten hallituksiin heidän sukupuolensa perusteella. Tasa-arvokiintiöt tarkoittavat sitä, että pätevämpiä työnhakijoita syrjitään heidän sukupuolensa perusteella.
Ennen jako “miesten töihin” ja “naisten töihin” perustui fyysiseen voimaan ja perinteisiin sukupuolirooleihin. Sukupuoliroolit ovat edelleen olemassa, mutta muuttuneina.
Suurten julkisten yritysten hallitusten jäsenet ovat tyypillisesti suorittaneet kaupallisen, teknillisen ja joskus juridisen korkeakoulututkinnon. Kun hallitusten jäsenet ovat syntyneet pääsääntöisesti 1950- ja 1960-luvuilla, niin hallitusten jäsenten jakaumat heijastavat tuon ajan kauppa- tai teknillisissä korkeakouluissa opiskelleiden sukupuolijakaumia –jotka olivat hyvin miesvoittoisia. 1980-luvulla alkaneen kehityksen mukaan kauppa- ja oikeustieteiden opiskelijoista nykyisin on enemmistö naisia, kun taas DI-koulutus on edelleen hyvin miesvaltaista.
Tällä perusteella voidaan ennustaa, että naisten osuus muiden kuin teollisuusyritysten yritysten hallituksissa nousee ilman kiintiöitäkin 2020-luvulla enemmistöksi. Tässä ei mielestäni ole mitään tuomittavaa, jos henkilöt edelleen valitaan pätevyytensä mukaan enkä siksi ole vaatimassa mieskiintiöitä julkisten yhtiöiden hallituksiin.
Toinen asia on se, pitäisikö sukupuolikiintiöt ulottaa tämän niinsanotun ongelman alkulähteille eli oppilasvalintoihin.
- Helsingin Yliopiston eläinlääketieteen aloittavista opiskelijoista on 98% naisia
- Lääkäriopinnot aloittaista oli 64.6% naisia
- Kasvatustieteiden opiskelijoista oli vain 10% miehiä
Jos menen lääkäriin, niin minua ei kiinnosta lainkaan lääkärin sukupuoli, vaan hänen pätevyytensä. Jos tarvitsen juridista neuvontaa, niin minua kiinnostaa neuvojen laatu eikä se, onko tämä asiantuntija mies vai nainen, hetero, homo vai lesbo. Opettajakoulutuksessa saattaa olla ongelmana, että naispuoliset opettajat priorisoivat “tyttömäisiä” opetusmenetelmiä, joka vaikuttaa poikien heikompaan opiskelumenestykseen. Aihe on epäilemättä poliittinen miinakenttä, jolle en uskalla tämän pidemmälle edetä.
On selvää, että sukupuolikiintiöiden ulottaminen yliopistojen sisäänottoihin merkitsisi opiskelijoiden tason laskua, koska jotkut opiskelijat ohittaisivat valintaprosessissa sukupuolensa perusteella “väärän” sukupuolen pätevämmät hakijat. Tästä tuskin seuraisi mitään hyvää valmistuneiden laadulle tai yhteiskunnallemme.
Joskus kuulee esitettävän, että naiset olisivat sijoittajina miehiä etevämpiä. Tämä on toki mahdollista, jos sijoituspäätöksiä ohjaa henkilön sukupuoli eikä rationaalinen ajattelu tai sijoituskohteiden analysointikyky.
Tällaisessa maailmassa parempia sijoituspäätöksiä tekevät naiset tulevat ottamaan haltuunsa maailman varainhoidon ja sitä kautta taloudellisen vallan. Ja jos maternalistisen maailman valtiaita kiinnostaa päätöksenteon laatu, ei julkisten yhtiöiden hallituksiin sukupuolikiintiöitä tule.
Finnair: olen hämmentynyt
Minulla on vuosien varrella on hyvinkin läheinen suhde Finnairiin, monella eri tavalla. Olen kunniottanut yhtiötä ja sen ammattiylpeitä ihmisiä halusta tehdä oikeita asioita oikein. Tunnen niin toimialaa, yhtiön johtoa kuin henkilökuntaa vuosikymmenien takaa ja olen toiminut yhtiön puolestapuhujana monissa yhtyeksissä sen Suomelle strategisesta roolista johtuen.
On nähkääs niin, että kaikesta viestinnän digitalisoitumisesta riippumatta, tärkeät asiat hoidetaan nyt ja tulevaisuudessa henkilökohtaisilla, fyysisillä tapaamisilla ja tässä ovat runsaat ja ja nopeat lentoyhteydet keskeisessä roolissa.
Viime viikkojen tapahtumien jälkeen olen kovin hämmentynyt. Yhtiön toimintaympäristö on muuttunut 1978 tapahtuneen Yhdysvaltain ilmaliikenteen deregulaatiosta (kartellien purkamisesta) lähtien, joka pakotti perinteiset monopolistiset “flag carrierit” toimimaan markkinatalouden ehdoin. kartellien purkaminen eteni Eurooppaan 1990-luvulla ja seuraukset ovat näkyvissä kaikkialla.
Deregulaatioon eivät kaikki ole sopeutuneet, ja konkurssin ovat tehnet monet sopeutumattomat (Darwin!) yhtiöt kuten
- United
- American
- Delta
- Northwest
- US Air
- Continental
- Eastern
- TWA
- Pan Am
- Atlas
- America West
- Frontier
- Braniff
- Kitty Hawk (!)
- Mesa Air
- ATA
- FLYi
- Kellstrom
- Midway
- Tower Air
- Hawaiian Airlaines
- Sabena
- Swissair
- Mexicana
- JAL
- Malev
- ja listaan odotellaan uusia lisäyksiä
Lentoyhtiöt ovat keskimäärin seksikkäitä, mutta huonoja bisneksiä. Ala on tehnyt tappiota viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä n. 60 miljardia dollaria ja tappioputki jatkuu edelleen. Yhtiöiden haasteet ovat:
- pääomaintensiivisyys
- polttoainekustannukset
- henkilökustannukset
- verotus
- käyttöaste
Pääomien (olipa kyseessä osto tai leasing) tehokas käyttö tarkoittaa sitä, että vain vahvalla rahoitusrakenteella voi pärjätä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että polttoainekustannusten noususta johtuen vain uusilla koneilla operoiminen on kannattavaa. Jos et kykene uudistamaan laivastoasi, niin joudut maksamaan korkeita käyttökustannuksia. Tässä on etulyöntiasema pääomarikkailla ja investointihalukkailla Lähi-Idän öljyvaltioilla.
Toisin kuin ympäristöaktivistit väittävät, modernit lentokoneet ovat erittäin polttoainetaloudellisia. Huonotkin yhtiöt pystyvät liikuttamaan matkustajia pienemmällä polttoainekulutuksella kuin Toytota Prius. Yhtiöt eivät vain osaa kommunikoida tätä, joka on johtanut erilaisten tarpeettomien ympäristöverojen käyttöönottoon, joka entisestään heikentää lentoyhtiöiden kilpailukykyä muihin liikennemuotoihin nähden.
Henkilöstökustannukset ovat toinen merkittävä tekijä, joissa perinteisillä yhtiöillä on ollut merkittäviä sopeutumisvaikeuksia. Yhtiöt ovat perinteisesti hoitaneet kaiken ruoan valmistuksesta, lähtöselvityksestä ja matkatavaran kuormaamisesta huoltoon ja lentämiseen. Näitä toimia on sittemmin ulkoistettu osa-alueisiin erikoistuneisiin yhtiöihin, joiden toiminta on tehokkaampaa eli siis halvempaa.
Yhtiöt ovat pyrkineet keskittymään oleelliseen, joka on laivaston operoiminen. Tämä on sikäli haasteellista, että perinteiset yhtiöt joutuvat kilpailemaan vanhoilla, monopoliajoilta perityvillä työehtosopimuksilla uusien, modereneilla laivastoilla ja halvemmilla sopimuksilla operoivien halpalentoyhtiöiden kanssa tilanteessa, jossa niin liike- kuin yksityisasiakkaatkin preferoivat hintaa.
Halvoilla hinnoilla saadaan koneet täyteen. Tyhjien tuolien lennättäminen ei ole kannattavaa.
Finnair käy eloonjäämistaistelua. Omaan kriisiyhtiön johtamisen kokemukseeni perustuen väitän, että näissä taisteluissa ihmisiä johdetaan edestä ja oleellista on yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki.
Niin yhtiön hallitus kuin toimiva johtokin on kompuroinut juuri näissä keskeisissä menestystekijöissä. Hallitusta ollaan vaihtamassa ja seuraavaksi vaihtuu toimitusjohtaja, riippumatta siitä kuinka hyvää työtä hän onkaan tehnyt. Työntekijöiden motivoiminen uusiin uhrauksiin tuskin tulee muuten onnistumaan.
Niin, vielä yksi hämmentävä asia: Pekkarisen lausuntoon perustuen yritin etsiä Finnairin sivuilta yhtiön hallintomallia, joka siellä pitäisi pörssin sääntöjen mukaan olla. Sellaista ei löytynyt, mutta yhtiö viittaa noudattavansa “ilman poikkeuksia” pörssin geneerisiä suosituksia.
Tämä suosituksen kohdan 15. “Riippumattomuuden arviointi” mukaan “ hallituksen jäsen ei ole riippumaton, jos…
d) jäsen kuuluu toimivaan johtoon toisessa yhtiössä, ja yhtiöiden välillä on tai on viimeisen vuoden aikana ollut asiakkuus- toimittajuus- tai yhteistyösuhde, joka on merkittävä tuolle toiselle yhtiölle;
e) jäsen kuuluu toimivaan johtoon sellaisessa yhtiössä,
jonka hallituksen jäsen kuuluu toimivaan johtoon ensin tarkoitetussa yhtiössä (ristikkäinen valvontasuhde);
Olen hämmentynyt, kolmestakin syystä:
1. miksi hallituksen jäseniä nimitettäessä ei noudateta yhtiön hallintomallia?
2. kun kyseessä on valtionyhtiö, niin miksi vastuullinen ministeri ei puutu nimityspolitiikkaan?
3. miksi Finnair ei luulu Solidiumin salkkuun?
No, huonomminkin voisi olla asiat…
Pääomasijoittajan muistilista
Pääomasijoittajia kiinnostaa ensisijaisesti yksi asia:
EXIT
Eli jos sijoitan liikeideaasi, niin
- Miten saan sijoitukseni tuottoineen takaisin?
- Mikä on sijoitetun pääoman tuotto, eurot ja prosentit?
- Milloin se toteutuu?
- Miten uskottava tämä on?
Tätä päätöstä varten joutuu sijoittaja arvioimaan monia erilaisia asioita, kuten:
- Liikeidean toteuttajat. Ei ideoihin sijoiteta, vaan niiden toteuttajiin, ihmisiin.
- Luotettavuus. Vain luotettaviin ihmisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä sijoittaja selvittää taustat joka tapauksessa. Jos taustasi on jollain tavalla hämärä, ei rahaa tule. Konkurssi ei ole ongelma, konkurssirikos on. Antavatko avainhenkilöt luotettavan vaikutelma? Miksi?
- Intohimo. Jos sinulla ei ole intohimoa, niin miksi minullakaan olisi?
- Visio ja liikeidea. Tämä ei ole tärkein asia! Keskeinen haaste on idean ymmärrettävyys. Ei kukaan sijoita asioihin, mitä ei ymmärrä. Idean on oltava jollain tavalla mullistava tai toimialan pelisääntöjä muuttava –mutta silti realistinen eli toteutettavissa oleva. Riskirahaa ei laiteta varmoihin kohteisiin, niitä varten saa rahaa pankista. (Osa suomalaisista pääomasijoittajista tosin etsii “mullistavia mutta varmoja” kohteita. Sellaisia ei ole, valitan.)
- Kokemus. Onko sinulla kokemusta idean kohteesta, toimialasta, markkinoista, asiakkaista ja heidän tarpeistaan? Millaista kokemuksesi on? Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin edistyksellinen teknologia.
- Osaaminen. Mitä osaat todella hyvin? Mitä konkreettista tiedät asiasta? Eivät sijoittajat rahoita sinua kiinnostavien asioiden opiskelua.
- Markkinointi ja myynti. Mikä on tuotteen markkina ja miten aiot saada tuotteen (palvelun) markkinoille? Jos tästä ei ole osaamista, niin miten ajattelit hankkia sitä? Tämä on keskeinen puute teknologiasektorilla. On toki toimialoja (kuten biotech), joissa exit voidaan tehdä ennen tuotteen saamista markkinoille, mutta nämä ovat poikkeuksia.
- Liiketoiminnan eli ihmisten johtamisen kokemus. Kukaan ei osaa kaikkia asioita, mutta liiketoimintaan kuuluvat “kaikki” asiat. Yksin ei voi tehdä mitään. Osaatko johtaa ja innostaa asiantuntijoita?
- Sitoutuminen. Oletko itse sijoittanut tähän? Miksi minä sijoittaisin, jos et sinäkään? Oletko valmis sitoutumaan hankkeeseen 4-5 vuoden ajaksi, vaikka vastoinkäymisiä tulee?
- Kyky vastaanottaa neuvoja. Jääräpäisyys ei ole hyve, kyky kuunnella asiakkaita on. Tuuliviirimäisyys on kuitenkin epäuskottavaa. Sijoittajat antavat joka tapauksessa neuvoja, ja ne voivat jopa olla hyviä. NIH ei ole hyvä strategia.
- Taloudelliset laskelmat. Nämä ovat usein heikolla tolalla. ja mikä olikaan sen kohdemarkkinan koko? Uskottavuus katoaa helposti, jos yrittäjällä ei ihan vääriä käsityksiä kustannuksista ja tuotoista.
- Kilpalija-analyysi. Kaikilla tuotteilla tai palveluilla on kilpailijoita. Tämän väheksyminen kertoo epärealistisuudesta. Onko kilpailumeresi väri sininen vai punainen?
- Riskien hallinta. Start-upien suurin riski on yrittäjien jaksaminen ja toiseksi suurin myyntitoiminnan epäonnistuminen. Miten nämä ja monet muut hallitaan?
No risk, no fun!
Johdon arkipäivää -ja viikonloppuja- globaalissa liiketoiminnassa
Selväjärkinen John Beeson kertoo Harvard Business Review-blogissaan totuuksia kansainvälisen yrityksen johtamisesta otsikolla The Myth of Work-Life Balance.
Yhteenvetona:
- lomia ei enää ole –ainakaan niitä ei voida pitää
- alemman tason johtajat luulevat, että yritysjohto voi päättää itse ajankäytöstään
- moderni teknologia mahdollistaa kommunikoinnin milloin tahansa
- globaali liiketoiminta = 7/24
Tällaisessa vuosia mukana olleena lisäisin vielä
- jatkuvan matkustelun
- delegoinnin puutteesta johtuva itse aiheutettu henkisen ylikuormitus
- kykenemättömyyden sanoa ei
Rovio on pieni, mutta globaalisti toimiva yritys. Täällä ei tilanne ole -ainakaan vielä- näin paha, mutta haaste on tiedostettu. Hetkittäin maailma tuntuu vyöryvän päälle, mutta tällöin kannattaa hengittää syvään ja priorisoida. Jos valuuttakauppiaasi soittaa sinulle klo 19 illalla, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa olevansa kotona ja pyytää palaamaan asiaan seuraavana päivänä.
On hauskaa, että “kaikki” haluavat tehdä bisnestä kanssamme, mutta “kaikille” ei valitettavasti riitä aikaa ja huonosti tekeminen kostautuu nopeasti. Ja tämä oli siis se “Happy Problem” 
Britney laulaa asiaa:
Do You want to be Rovio’s CFO?
We are seeking an experienced, motivated and collaborative leader for the position of
Chief Financial Officer
The CFO is a member of our Management Team and reports to the CEO. The CFO will be a key contributor to the overall profitability and growth of the organization. Succesful candidates are expected to have a very high level of financial and analytical ability and have a proven track record of strategic financial thinking and execution of sound risk management practices.
The ideal candidate will possess a minimum of 10 years of financial management and business development experience and a solid understanding of financial planning, budgeting and forecasting. Experience in corporate governance and financial reporting in publicly listed companies or an equivalent knowledge of IFRS is required. Experience in investment banking is an asset.
The candidate is expected to have a demonstrated experience, with the ability to create new business opportunities and produce high-quality results independently.
The role requires ability to work on multiple projects simultaneously and excellent organizational, communication and leadership skills. The candidate is expected to have experience in giving public presentations to different stakeholders as a company reprensentative. We offer a great opportunity to take part in the development of the firm and great colleagues in an informal, team-oriented, international and inspiring working environment.
For more information and applications, please contact Mr. Lasse Pehto, Pro-Source Oy at lasse.pehto@prosource.fi or +358-405-608-696.
What we are and what we do: http://www.rovio.com/
Follow us on Twitter: http://twitter.com/#!/RovioHQ
PS. We have 60+ other great opportunities at http://www.rovio.com/en/careers Please check!
Paavo Arhinmäki on iPad
Tekniikka & Talous on luultavasti Suomen aliarvostetuin media. Eilisessä numerossaan T&T julkisti vastauksia kysymyksiinsä, joita he olivat esittäneet presidenttiehdokkaille. Kiinnostavin kysymys oli mielestäni “Jos olisitte esine, mikä esine olisitte ja miksi?”
No, Arhinmäki oli siis iPad. Laite, jolla voi katsella muiden tuottamaa sisältöä ja jota hallitsee diktaattoorin tavalla maailman (yli)arvostetuin monopoli, joka vaatii asiakkaaltaan erilaisia henkilökohtaisia tietoja ja joka ei tue yleisiä standardeja kuten usb, flash, jne. Kiitos Paavolle tästä arvojesi avaamisesta.
Biaudet olis mielestään LED-lamppu. Paljån kylmää, paikallista valåa eikä ollenkaan lämpöä. Tack!
Essayah oli kynttilä, “koska se luo valoa, lämpöä ja tunnelmaa”. Tärkeä rituaaleissa ja 1000-luvun teknologiaa.
Haavisto ei ole esine, tietenkään. Eikä Väyrynenkään.
Niinistö ei ole ainakaan potkupallo, vaan kirja. Onko kirjan juoni dekkari, rakkausromaani vai Mitä-Missä-Milloin, jää lukijan (äänestäjän?) arvattavaksi.
Soni on mielestään löylykauha. Ok, heitot saavat aikaan ääntä ja hetkellisesti lämpöäkin. Efekti kestää n. 30 sekuntia.
Niin, ja Lipponen ei (tietenkään) halunnut vastata mitään.
Äänestä oikein! Äänestä Esinettä!
Tuottavampaa aivotyötä
Minulla ei ole tapana esitellä ongelmia, jos en osaa keksiä niihin mitään ratkaisuja. Tässä siis ratkaisuehdotuksia Euroopan tuottavuusongelmien hoitamiseen!
- tehdäänkö oikeita asioita -ovatko pitkän ja lyhyen tähtäimen priortieetit kunnossa?
- tehdäänkö oikeita asioita oikein -onko käytössä oikeat menetelmät ja prosessit?
- hallitaanko menetelmät -onko meillä osaavaa henkilökuntaa?
- onko tahtoa tehdä -ovatko motivaatiotekijät kunnossa?
Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa suosittelen kaikille johtajille. Seuraavan kerran kun joku tulee valittamaan jostain puutteesta työpaikalla, niin pyydä valittajalta ratkaisuehdotusta ongelmaansa. Tämä vähentää valitusten määrää ja parantaa työntekijän vaikutusmahdollisuuksia, minkä taas pitäisi lisätä motivaatiota.
(Ehdotuksia kannattaa kyllä kuunnella ehdottajan mahdollista piilotettua agendaa unohtamatta. Suomen julkisen terveydenhuollon ongelmiin tarjotaan yleensä ratkaisuksi henkilökunnan lisäämistä ja verotuksen kiristämistä eikä juuri koskaan prosessien parantamista tai virheiden vähentämistä,)
Kokemuksen mukaan suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Bill Hewlett, toinen HP:n perustajista on vahvasti samaa mieltä: “Men and women want to do a good job, a creative job, and if they are provided athe proper environment, they will do so.”
Tuottavan työpaikan tunnusmerkkejä ovat tutkimusten mukaan
- työyhteisön kokeminen myönteisenä
- korkea työmotivaatio
- vähäiset poissaolot
- ristiriitojen ja epävarmuuden sieto
- organisaation hyvä yhteistoiminta
- kohtuullinen (5-10%/v) henkilöstön vaihtuvuus
Työympäristötekijöiden vaikutus tuottavuuteen toimii seuraavasti (tärkeysjärjestykssä):
- johtaminen ja osallistuminen
- työn sisältö ja motivaatio
- työilmapiiri
- ergonomia
- työhön perehdyttäminen
- siisteys ja järjestys
- valaistus
- lämmitys/jäähdytys
- melu
Europaan tasolla, kansalaisten kannalta ainakin kohdat 1. ja 3. tuntuvat olevan hakusessa. Johtaminen on huonoa ja riitelevää, kansalaisten osallistumismahdollisuudet puutteelliset ja työilmapiiri heikko useimpien keskittyessä nykyisten asemiensa ja “saavutettujen etujen” puolustamiseen. Johtajat ovat, tyypilliseen tapaansa, pyrkineet löytämään yhteisiä vihollisia, joiksi on Neuvostoliiton hajottua kelpuutettu ilmastonmuutos tai vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan vastustajat.
Miten on sinun työpaikallasi? Syytetäänkö markkinoita huonosta tuloksesta, vaikka vika onkin heikossa johtamisessa tai osaamattomassa henkilöstössä? Tehdäänkö oikeita asioita oikein?
-
Arkistot
- toukokuu 2012 (5)
- huhtikuu 2012 (3)
- maaliskuu 2012 (6)
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (6)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (3)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (2)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
-
Kategoriat
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte
