Calle hakee 62.000 työpaikkaa
Ruotsalaisella Carl Emilssonilla Lundista ( 27 ) on siinä mielessä tavallinen tarina, että mieheltä jäi lukio kesken ja kaveri meni töihin.
Jossain vaiheessa lukuinnostus palasi, ja Calle suoritti lukion loppuun. Töitä ei tämän jälkeen löytynyt ja Calle ilmoittautui kortistoon. Työnvälitys ei halunnut maksaa päivärahaa sillä perusteella, että Calle ei ollut “tarpeeksi” aktiivinen työnhaussa.
No, Calle ei tästä suostunut syrjäytymään, vaan keräsi tietokannan potentiaalisista työnpaikoista. Kannassa on 62.000 työpaikkaa 15.000 eri työnantajalta. Sitten hän kirjoitti vakiomuotoisen hakemuksen ja painoi “skicka” -nappia. Callen daattori lähettää n. 300-350 hakemusta tunnissa, joten runsaan viikon kuluttua on ainakin aktiivisuutta työnhaussa osoitettu. En tiedä Callen teknologioista, mutta tuon kannan rakentaisi searchbotilla helposti.
Toivotaan, että Calle saa hyviä työtarjouksia, asenne on miehellä ainakin kohdallaan!
Miksi Yhdysvalloissa on niin paljon juristeja?
Yksinkertaisesti siksi, että se on niin kannattavaa.
Ajatellaanpa tavanomaista yritysten välistä riitajuttua:
Firma Adam & Sons kysyy lakiasiaintoimisto BIll & Boysilta, kannattaisiko yritys Cowboy & Girls haastaa oikeuteen 1 miljoonan dollarin erimielisyydestä ja mitä arvioidaan asianajokustannuksiksi.
BIllin arvio on,että menestymisen mahdollisuus on 50% ja kustannukset ovat 100.000 dollaria.
Tällöin kyse on periaatteessa vedonlyönnistä, jossa
1. Adamin on mahdolista yhdeksänkertaistaa panoksensa tuotto eli tienata 100.000 kuluilla 1.000.000
2. Kun todennäköisyys on 50%, niin voitto olisi todennäköisesti 400.000 palkkion vähentämisen jälkeen
3. Suurin hävittävä summa on 100.000 dollaria, Yhdysvalloissa ei riita-asioissa useinkaan makseta vastapuolen kuluja.
Bill ehdottaa Adamille toista diiliä; palkkio on 30% voitettava summasta, mutta palkkiota ei peritä jos hävitään.
Billillä on tässä siis kaksi hyvää vaihtoehtoa; ansaita joko 100.000 tai 300.000! Adam suostuu tähän uuteen ehdotukseen, jossa ei voi hävitä.
Sitten Bill ottaa yhteyttä Cowboyhin ja esittää miljoonavaatimuksensa.
Cowboy keskustelee oman lakiasiantoimistonsa Danielin kanssa, joka arvioi voittamistodennäköisyydeksi 50% ja kustannuksiksi 100.000.
Tällöin Cowboylla on seuraavat, huonot vaihtoehdot:
4. Varma häviö 1.000.000 dollaria
5. Todennäköinen häviö 500.000 + 100.000 dollaria
6. Yhtä todenäköinen voitto hintaan 100.000 dollaria
Cowboy ei tietenkään valitse vaihtoehto 4:ää ja koska voitto on mahdollinen, alkaa oikeusjuttu.
Sen aikana Bill ehdottaa Danielille neuvotteluja, jossa tarjotaan sovintoa hintaan 800.000 dollaria. Tinkaamisen jälkeen päädytään 500.000 dollarin sovintoon.
Voittajia on neljästä osapuolesta kolme:
- Adam 500.000 – 150.000 = 350.000
- Bill 150.000
- Daniel 100.000
Osapuolista siis kolmelle neljästä on kannattavaa ajaa juttua. Lisäksi kansantalousmiehet ovat sitä mieltä, että tässä syntyy bruttokansantuotetta, mikä on hyvä asia. Myös verotettavaa syntyy niin yritysverotuksen kuin tuloverojenkin puolella.
Häviäjiä on vain yksi osapuoli eli Cowboy, jolle tuli 600.000 ylimääräiset kulut. Firman Hallitukselle tämä selitetään voitoksi.
Ainoat varmat häviäjiät olivat alusta alkaen veronmaksajat, mikäli riidassa ei käytetty välimiesoikeutta.
Tämän vuoksi Yhdysvalloissa on paljon juristeja. Suomessa asianajajaliitto ei pidä hyvänä esimerkissä kuvattua prosenttipalkkiomallia. Sitä kuitenkin käytetään jossain määrin. Myös mahdollisuus joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hillitsee käräjöintihaluja. Samoin välimiesmenettelyn varmasti korkeat lähtökustannukset.
Edellinen on samalla esimerkki klassisesta agenttiongelmasta. Agentin eli asiamiehen, tässä siis juristien etu poikkeaa päämiehen edusta. Vastaavaa esiintyy myös muualla yhteiskunnassamme:
- lääkärikeskuksissa tehdään kyseenalaisia tutkimuksia, jos laskun maksaa kolmas osapuoli kuten yritys tai vakuutusyhtiö.
- meklarien kannattaa käydä mitä tahansa pörssikauppaa, koska palkkio perustuu osuuteen transaktiosta eikä saatuun hyötyyn.
- sijoitusrahastojen kulut ovat prosenttiosuus sijoitetusta pääomasta, ei voitosta. Tällöin mikä tahansa sijoitus kannattaa –rahastonhoitajalle.
- paljon matkustavat työntekijät preferoivat sellaisia lentoyhtiöitä, jotka tarjoavat parhaat lentopiste-edut. Laskun maksaa työnantaja.
- jne.
Agenttiongelma on osin myös sanktioitu lailla.
Tätä asiaa käsitellään jo neljä vuotta julkisuudessa ollut Nova Group-jutussa, jonka oikeuskäsittely on loppulausunnoilla ja päätöksiä odotetaan lähiaikoina.
Olipa lopputulos mikä tahansa, niin varsinainen uutinen olisi se, että yksikään osapuoli ei valittaisi seuraavaan oikeusasteeseen…
Do You want to be Rovio’s CFO?
We are seeking an experienced, motivated and collaborative leader for the position of
Chief Financial Officer
The CFO is a member of our Management Team and reports to the CEO. The CFO will be a key contributor to the overall profitability and growth of the organization. Succesful candidates are expected to have a very high level of financial and analytical ability and have a proven track record of strategic financial thinking and execution of sound risk management practices.
The ideal candidate will possess a minimum of 10 years of financial management and business development experience and a solid understanding of financial planning, budgeting and forecasting. Experience in corporate governance and financial reporting in publicly listed companies or an equivalent knowledge of IFRS is required. Experience in investment banking is an asset.
The candidate is expected to have a demonstrated experience, with the ability to create new business opportunities and produce high-quality results independently.
The role requires ability to work on multiple projects simultaneously and excellent organizational, communication and leadership skills. The candidate is expected to have experience in giving public presentations to different stakeholders as a company reprensentative. We offer a great opportunity to take part in the development of the firm and great colleagues in an informal, team-oriented, international and inspiring working environment.
For more information and applications, please contact Mr. Lasse Pehto, Pro-Source Oy at lasse.pehto@prosource.fi or +358-405-608-696.
What we are and what we do: http://www.rovio.com/
Follow us on Twitter: http://twitter.com/#!/RovioHQ
PS. We have 60+ other great opportunities at http://www.rovio.com/en/careers Please check!
Tuottavampaa aivotyötä
Minulla ei ole tapana esitellä ongelmia, jos en osaa keksiä niihin mitään ratkaisuja. Tässä siis ratkaisuehdotuksia Euroopan tuottavuusongelmien hoitamiseen!
- tehdäänkö oikeita asioita -ovatko pitkän ja lyhyen tähtäimen priortieetit kunnossa?
- tehdäänkö oikeita asioita oikein -onko käytössä oikeat menetelmät ja prosessit?
- hallitaanko menetelmät -onko meillä osaavaa henkilökuntaa?
- onko tahtoa tehdä -ovatko motivaatiotekijät kunnossa?
Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa suosittelen kaikille johtajille. Seuraavan kerran kun joku tulee valittamaan jostain puutteesta työpaikalla, niin pyydä valittajalta ratkaisuehdotusta ongelmaansa. Tämä vähentää valitusten määrää ja parantaa työntekijän vaikutusmahdollisuuksia, minkä taas pitäisi lisätä motivaatiota.
(Ehdotuksia kannattaa kyllä kuunnella ehdottajan mahdollista piilotettua agendaa unohtamatta. Suomen julkisen terveydenhuollon ongelmiin tarjotaan yleensä ratkaisuksi henkilökunnan lisäämistä ja verotuksen kiristämistä eikä juuri koskaan prosessien parantamista tai virheiden vähentämistä,)
Kokemuksen mukaan suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Bill Hewlett, toinen HP:n perustajista on vahvasti samaa mieltä: “Men and women want to do a good job, a creative job, and if they are provided athe proper environment, they will do so.”
Tuottavan työpaikan tunnusmerkkejä ovat tutkimusten mukaan
- työyhteisön kokeminen myönteisenä
- korkea työmotivaatio
- vähäiset poissaolot
- ristiriitojen ja epävarmuuden sieto
- organisaation hyvä yhteistoiminta
- kohtuullinen (5-10%/v) henkilöstön vaihtuvuus
Työympäristötekijöiden vaikutus tuottavuuteen toimii seuraavasti (tärkeysjärjestykssä):
- johtaminen ja osallistuminen
- työn sisältö ja motivaatio
- työilmapiiri
- ergonomia
- työhön perehdyttäminen
- siisteys ja järjestys
- valaistus
- lämmitys/jäähdytys
- melu
Europaan tasolla, kansalaisten kannalta ainakin kohdat 1. ja 3. tuntuvat olevan hakusessa. Johtaminen on huonoa ja riitelevää, kansalaisten osallistumismahdollisuudet puutteelliset ja työilmapiiri heikko useimpien keskittyessä nykyisten asemiensa ja “saavutettujen etujen” puolustamiseen. Johtajat ovat, tyypilliseen tapaansa, pyrkineet löytämään yhteisiä vihollisia, joiksi on Neuvostoliiton hajottua kelpuutettu ilmastonmuutos tai vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan vastustajat.
Miten on sinun työpaikallasi? Syytetäänkö markkinoita huonosta tuloksesta, vaikka vika onkin heikossa johtamisessa tai osaamattomassa henkilöstössä? Tehdäänkö oikeita asioita oikein?
Euroopan ongelmien todellinen syy
Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on käyty kiivsta keskustelua velkaantumisesta, ylivelkaantumisesta ja Kreikan konkurssista. Nämä eivät oler syitä vaan seurauksia.
Euroopassa on kyse uudesta ilmiöstä; niin valtiot kuin kansalaisetkin ovat velkaantuneet koko 2000-luvun. Ongelman tekee vakavaksi se, että velkaa ei ole otettu investointehin vaan kulutukseen. Sama tilanne on ollut myös Yhdysvalloissa, missä kansalaisten mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi on kuitenkin rajoittanut luotonantoa (subprime-auntolainat poislukien).
Olemme siis syöneet enemmän kuin tienanneet. Ei hyvä.
Niin yksityisen kuin julkisenkin kulutuksen kasvun oikeuttaa vain tuottavuuden kasvu, koska muuten joudutaan ottamaan syömävelkaa.
Mutta mitä se tuottavuus oikein on?
Tuottavuudella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan suhdetta
Tuotoksen määrä ja laatu/panoksen määrä ja laatu
Jos samoilla resursseilla tuotetaan parempaa tavaraa tai vähemmillä panoksilla sama määrä palvelua, paranee tuottavuus. Teollisuudessa on perinteisesti parannettu tuottavuutta investoinneilla laitteisiin ja tuotantoprosessiin, mutta palvelutuotannossa asia on monimutkaisempi.
Suomen julkisen talouden erityishaaste on se, että esimerkiksi terveydenhuollon tuottavuus on laskenut, ei noussut. Kaikkiin palvelujen parantamiseen tähtääviin aloitteisiin tarjotaan aina samaa lääkettä eli henkilökunnan lisäämistä –ja tähän ei taas olisi varaa.
Nyt käytävässä keskustelussa julkisen talouden leikkaustoimista, ummistetaan silmät ongelman ytimeltä eli tuottavuuden parantamiselta. Tämä johtunee siitä, että keskustelijat joko
- eivät ymmärrä tuottavuudesta mitään
- ymmärätävät tämän, mutta julkisen talouden tuottavuuden paraneminen johtaa pienempään verotukseen, joka onkin jo sitten ideologinen kysymys
En ajatellut ennen näin, mutta puhuin taannoin erään tunnetun pollitikon kanssa, jolta kysyin miksei VM ole kiinnostunut verotuksen optimoinnista vaan tekee veronkorotusaloitteita, jotka todenäköisesti johtavat verotulojen laskemiseen kun kuluttajien ja yritysten käyttäytyminen muuttuu (Laffer et al). Poliitikon vastaus avasi silmäni, koska hän sanoin esimerkiksi valtion tuloverotuksen progressiivisuuden olevan oikeudenmukaisuuskysymyksen, eikä niinkään taloudellinen asia. Tällaisten ihmisten kanssa ei keskustelua valtiontaloudesta kannata jatkaa, tulee vaan paha mieli.
Miten tuottavuutta sitten parannetaan asiantuntijaorganisaatiossa? Palaan tähän aiheeseen huomenna.
Työiloa ja onnellisuusjohtajia
Suomessa puhutaan paljon työtyytyväisyydestä ja työviihtyvyydestä. Ja työpaikkakiusaamisesta. Miksi raataminen on arvostettua mutta työstä iloitseminen jotenkin epäilyttävää? Mihin unohtui työn ilo?
Suurin osa valveillaoloajastamme kuluu töissä, TV:n katsominen on hyvänä kakkosena. Siksi työn ilon pitäisi olla keskeisellä sijalla elämässämme. Outoa kyllä, tätä käsitettä ei juuri tunneta Pohjoismaiden ulkopuolella.
Niin, ja vaikeitakin aikoja voi kestää, jos tietää tulevaisuuden olevan paremman.
Sukupuolten välisistä eroista ei nykyään saisi poliittisen korrektiuden nimissä puhua, mutta suomalaisen miehen onnellisuuden sanotaan olevan sitä, että vaimo on onnellinen ja itse saa olla rauhassa.
Pitäisikö yrityksissä olla onnellisuusjohtajia? Ihmisiä, joiden tehtävä olisi avustaa toisia tuntemaan työn iloa?
Fiininpää olisi tietysti jos käyntikortissa lukisi “Chief Happiness Officer”.
Entäpä ay-liike? Auttaisiko, jos yli 20 hengen yrityksiin valittaisiin Onnellisuusvaltuutettu? Olisi upeaa nähdä eri puolueiden edustajat kamppailemassa keinoista, jotka parhaiten auttaisivat työn ilon kehittymistä organisaatioissa!
Helpoin tapa tulla onnelliseksi on kuitenkin tehdä joku toinen onnelliseksi. Kokeile tätä! Käyntikorttien painattaminen on nykyään halpaa!
Kuka on seksikkäin kansanedustaja?
Moni katsoja (mediasta puhumattakaan) lienee pohtinut tätä kysymystä Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton tv-lähetystä seuratessaan. Ulkonäkö vaikuttaa epäilemättä työpaikan saantiin, joissakin tehtävissä enemmän ja toisissa taas vähemmän. Virallinen kriteeri ulkonäkö tuskin on, mutta epämiellyttävän (niin, kullakin yhteisöllä on omat norminsa) näköisten henkilöiden lienee vaikea sijoittua julkisuutta vaativiin tehtäviin.
Suurin osa viestinnästämme on sanatonta ja tulkitsemme kehon kieltä, osin tiedostamattomasti. Tämän seuraaminen vaikkapa telkkarissa on hauskaa ajankulua, mutta poliitikot ymmärtävät tämän hyvin ja piiloutuvat usein puhujapönttöön tai korkean pöydän taakse, joiden suojista on lausuntojen antaminen turvallisempaa.
Tuo kansanedustajien seksikkyys on askarruttanut myös muiden demokratioiden kansalaisia. Jotain osviittaa antaa alunperin brittiläinen sivusto, josta on versiot myös Irlannin parlamentistä ja Saksan Liittopäivistä.
Idea on sinänä yksinkertainen; sinulle näytetään kaksi kuvaa (joko naisia, miehiä tai molempia), ja sinun tulee vastata kysymykseen “Kumman kaa?”
Tulosten kannalta on mielenkiintoista, että
- Iso-Britannian parlamentissa naisten 10 ensimmäistä sijaa menee konservatiiveille
- Bundestagissa on sivuston käyttäjien mielestä 36 seksikkäintä naista vihreiden jäseniä
Miesten kohdalla puoluejakauma ei ole näin selvä.
Pohdittavaksi jää,
- miten ulkonäkö vaikuttaa puolueiden ehdokasasetteluun?
- missä määrin valokuvaajan ammatitaito ja Photoshopin parissa vietetyt tunnit vaikuttavat valituksi tulemiseen?
Vastuunpakoilijat
Tunnemme kyllä tyypin. Kun joku asia menee pielee, on vika aina muissa:
- väärä voitelu
- oli liian kylmää
- tai liian kuumaa
- suhdanne petti
- viestintä ei pelannut
- koodattiin täydellisesti, mutta määrittelyt olivat puutteellisia
- määrittelyt olivat täydellisiä, mutta koodi huonoa
- jossain kaukana tehty testaus epäonnistui
- olisin voittanut, mutta media oli minua vastaan
- strategian jalkauttaminen epäonnistui
- minulla oli vaikeat kotiolot ja sain huonon kasvatuksen
Melkeinpä ainoa argumentti, jota ei kuule, on vetoaminen omaan tyhmyyteen.
Tokihan on niin, että ihmisten yhteistyössä on omat haasteensa. Kuitenkin ajan kuluessa aina ne samat naamat tulevat tutuiksi, kun selittelyjä kuunnellaan ja muita syytellään.
Nämä vastuunpakoilijat syyttävät muita (tai huonoa onneaan) epäonnistumisistaan, mikä on tietenkin ikävää, sillä syyttely myrkyttää organisaation ilmapiiriä.
Tämä ei kuitenkaan ole se suurin ongelma, vaan se, että nämä henkilöt usein uskovat itse olevansa oikeassa. Tästä muodostuu oppimisen este.
Ihminen oppii jatkuvasti yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta jos ei kykene myöntämään olevansa väärässä, ei oppimistakaan voi tapahtua.
Tällaisia ihmisiä ei organisaatioihin pitäisi palkata lainkaan, Tyypin tunnistaminen haastattelutilanteessa on usein vaikeaa, mutta jos haastateltava kertoo vaihtaneensa työpaikkaa kolme kertaa siksi, että oli vaikeuksia “tyhmien esimiesten” kanssa, niin varoituskellojen pitäisi soida tosi kovaa. Muissa tapauksissa omavastuullisuus on helppo selvittää yksinkertaisella koemenettelyllä, jossa tutkitaan myös itsetuntoa. Vastuun pakoilu ja heikko itsetunto kulkevat usein käsikkäin.
Menestykselle työ- ja muussakin elämässä luo edellytykset se, että yksilö ymmärtää, että oma toiminta ratkaiseee toiminnan tuloksellisuuden. On turha haastaa tupakkayhtiöitä oikeuteen, kun tupakan vaaroista on valistusta ollut saatavana vuosikymmeniä, enkä usko kenenkään oikeasti pakottaneen tupakoitsijaa tappavaan harrastukseensa.
Syy-seuraus-suhteiden eli kausaliteetin ymmärtäminen on keskeinen asia työmenestykselle. Jos teen A, niin siitä seuraa B. Selittelevät vastuunpakoilijat eivät ymmärrä kausaliteetista mitään.
Luetaanpa seuraavan viikon uutisia tästä näkökulmasta!
Halpa on uusi musta
Olemme eläneet yli varojemme ja lainanneet rahaa kulutukseen. Ihan sama, onko kulutus valtion kontrolloimaa (verotuksen kautta) vai yksityistä velkaantumista, velkaa on ja lisää otetaan. Maailmantalouden painottuessa Aasiaan on edessämme ikävältä kuulostava K-sana:
köyhtyminen
Aiemmin ajateltiin, että kuluttajat palaavat huonompien taloudellisten aikojen jälkeen uudestaan kalliimpiin kulutustottumuksiin, mutta näin ei näytäkään tutkijoiden mukaan käyvän. Säästeliäämmiksi oppineet ihmiset jatkavat halvempien tuotteiden ostamista, vaikka rahaa tulisikin uudestaan enemmän.
Kuluttajat voivat tinkiä joistain tuoteominaisuuksista tai vaikkapa brändistä, jos tuotteen tai palvelun perusasiat ovat kunnossa. Tässä kohtaa kannattaa muistella laatu-käsitteen perusasioita. Jos tarkoituksena on hankkia hauskaa puuhaa pariksi tunniksi, niin hintalaput vaihtelevat kovasti:
- perjantai-illan elokuva 12 e
- videovuokra 5 e
- elokuva tv-kanavalta 0 e
- konsolipeli 40 e
- mobiilipeli 1 e
- iltapäivälehti 5 e
- iltapäivälehti verkossa 0 e
- uusi kirja 30 e
- lainaus kirjastosta 0 e
Kyllä minä ymmärrän, että nämä eivät ole ihan samoja asioita. Kyse onkin juuri siitä, mistä kuluttaja on valmis luopumaan halvemman hinnan takia.
Sama näyttää olevan käynnissä työmarkkinoilla. Jos tehtävään ajatellut kandidaatit ovat työnantajan mielestä liian kalliita, ollaan valmiita tinkimään vaikkapa kokemuksesta. Koska palkat yleensä nousevat iän ja kokemuksen perusteella, on tämä huono uutinen kokeneemmille työntekijöille.
2010-luvun erähenkinen, edullinen gourmet näyttääkin sitten tältä. 73 590 kcal… ei herkille!
Luottoluokittajillako poliittista valtaa?
Helsingin Sanomien mukaan professori Teivo Teivainen “luottoluokittajat käyttävät maailmantaloudessa merkittävää poliittista valtaa”. Teivainen on Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori. Siteeraus on lyhyt ja mahdollisesti asiayhteydestään irroitettu, mutta silti kiinnostava.
Niin valtioita, yrityksiä kuin yksityishenkilöitäkin lainoittavien tahojen tapana on tehdä arvio lainanantoon liittyvistä riskeistä. Koska kansallisvaltioilta ei koskaan saada ns. turvaavia vakuuksia (panttia), niin velkakirjoja (“lainaa”) ostetaan sellaisilla ehdoilla, jossa huomioidaan takaisinmaksukyky. Tämä näkyy käytännössä korkotasona, jonka pohjana on toistaiseksi ollut “riskittömät” USAn bondit. (Tätä riskittömyyttä muuten arvioidaan juuri näinä päivinä, kun republikaanit ja demokraatit taistelevat maan maksukyvystä tai -kyvyttömyydestä.)
Maailmalla on kolme suurta luokituslaitosta eli Moody’s, S&P ja Fitch, jotka tekevät arvioita erilaisen velallisten maksukyvystä. Esimerkiksi Moody’sin 21-portainen asteikko on ollut käytössä noin sata vuotta ja muidenkin varsin pitkään. Arvioiden pohjalla on monimutkaiset laskentamallit, jossa arvioidaan maksukyvyn lisäksi myös pitkän tähtäimen maksuhalukkuutta eli valtioiden ollessa kyseessä maariskiä. Tämä on suurelta osin oikeastaan poliittista riskiä, joten tässä mielessä politiikka on vahvasti kuvassa mukana.
Luottoluokittajat arvioivat siis velkakirjojaan myyvien maiden riskitasoa, ja valtiot huomioivat tämän asettaessaan lainan korkotasoa. Nämä arviot eivät ole ainoita, mm. Kiinan valtiolla on oma luokituslaitoksensa, joka esittää toisinaan tuon kolmikon mielipiteistä (koska niitähän ne lopulta ovat) poikkevia käsityksiä.
Luokituslaitoksen asiakas on siis lainanantaja, jonka lainapäätökseen vaikuttaa osaltaan luokittajan arvio mm. valtion maksukyvystä. Tätä arviota ei mielestäni voi pitää poliittisena, koska se annetaan taloudellisin perustein päätöksiä tekevälle lainanantajalle, tyypillisesti eläkevakuutusyhtiölle tai pankeille.
Kreikan kriisin yhteydessä on tullut esiin maan maksukyvyttömyys, joka on jo markkinoilla aikaa sitten tiedossa. Se, että tämä lausutaan julki ei asiaa muuta miksikään, mutta tekee poliitikkojen selitykset maksajille (eli siis meille veronmaksajille) vaikeammiksi ja niillä on siksi poliittinen ulottuvuus. Ei kuitenkaan kannata syyttää lämpömittaria siitä, että ulkona on liian kylmä.
S&P:n laskettua Enronin maksukyvyn subinvestment-tasolle, jätti yritys konkurssihakemuksen neljän päivän kuluttua. Laitoksilla on kyllä valtaa, mutta onko se luonteeltaan poliittista?
On selvää, että valtioiden kriittiset arviot eivät aina miellytä poliitikkoja tai muita maailmaa poliittisten silmälasien läpi tarkkailevia tahoja. Arvioihin tyytymättömillä on kuitenkin aina mahdollisuus antaa oma, poikkeava arvionsa mutta siihen tarvitaan hieman enemmän perusteluja. Pelkkä mielipide ei tässä riitä. Luokituslaitoksista riippumatta lainojen jälkimarkkinat arvioivat maksukykyä ja -halua joka päivä.
Se, että luokituslaitokset epäonnistuivat surkeasti subprime-luottojen arvioinnissa johtui juuri siitä, että laitosten asiakkaina olivat investointipankit, joiden paketoimista lainajohdannaisista piti antaa mielipide. Mikäli mielipide ei ollut “oikea”, oli pankilla aina mahdollisuus pyytää mielipide joltain toiselta. Tämä intressikonflikti rämetti näiden luokitusten tason, ja seurauksethan tunnemme.
Jos Kreikka on maksukykyinen, niin se voi helposti rakentaa lainapaketin, jossa lainoille annetaan turvaavat vakuudet. Lainaa saa tämän jälkeen markkinoilta varmasti, eikä muiden euromaiden apuun ei tarvitse turvautua! Jos kerran maksukyky on kunnossa, niin Kreikan valtiolla ei ole mitään riskiä ja korkokin on varmasti kohtuullinen.
Hassuinta tässä luottoluokittajien arvioissa on se, että valtion bondien luokituksen laskeminen näyttää eräissä tapauksissa (Nomura et al.) itse asiassa pienentävän lainamarginaalia. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun Suomen valtion bondien luokitus tipahti vuonna 1998 AAA:sta AA+:ksi. Ilmiö johtui luultavasti siitä, että kun tuore arvio oli käytettävissä, meni laina paremmin kaupaksi ja siitä saatettiin jopa kilpailla –joka siis laski korkomarginaalia.
No, tästä Kreikan ja kumppaneiden tuskin kannattaa kuitenkaan haaveilla. Mongolian rahoitustilanteesta kiinnostuneet voivat vilkaista seuravaa videoa, maan bondien reittaus on B1 ja edellinen laina ylimerkittiin.
-
Arkistot
- toukokuu 2012 (5)
- huhtikuu 2012 (3)
- maaliskuu 2012 (6)
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (6)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (3)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (2)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
-
Kategoriat
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte
