Naispuoliset tilintarkastajat kalliimpia
Emilia Penin tuoreen väitöskirjan mukaan naispuoliset tilintarkastajat laskuttavat enemmän asiakkailtaan. Tulos perustuu Penin tekemään tutkimukseen, joka koski 715 suomalaista, ruotsalaista ja tanskalaista listayhtiötä.
Peniä siteeraten; “…the female audit partners are documented to have significantly higher audit fees. This is an interesting finding, however, interpretations should be made with caution due to the lack of evident and convincing theoretical explanations.”
Mistähän tämä johtuu? Mieleen tulee mahdollisia syitä kuten:
- miespuolisia tilkkareita on enemmän, mikä johtaa hintakilpailuun
- naiset tekevät enemmän tunteja, jolloin laskutustakin tulee enemmän
Hiring a Business Controller for Rovio
Rovio’s revenue amounted to €75.4 million ($106,3 million) driven by strong growth in game download activity and consumer product sales. Earnings before tax were €48,0 million ($67.6 million) or 64% of total revenue in 2011.
Now, we are looking for experienced and self-driven Business Controller to support our business and ensure financial feasibility of our Games business operations. You will work with the top influencers in the games and entertainment industry. This role is based in Espoo, Finland.
In addition to your main responsibilities, you will have role in building our processes from ground up. You are willing to develop yourself and the business and are not afraid of change: the business and environment will not look the same six months from now. You will part of the Games Business Unit Management Group and will report to Rovio HQ finance, dotted line to EVP, Games.
Provide us your application here.
For other great positions, please see here. And, remember it’s one small fling for a bird but a one quantum leap for birdkind!
Roviolla “ylivoimaisesti paras työilmapiiri ja kiinnostavimmat työtehtävät”
“Vaikka Roviota ei vielä nähdä turvalliseksi työnantajaksi, uskotaan Roviolla kuitenkin olevan kaikista tutkituista työnantajista ylivoimaisesti paras työilmapiiri ja kiinnostavimmat työtehtävät”, kertoo T-Median liiketoimintajohtaja Päivi Salminen-Kultanen.
Niin, mitkä olisivat sitten niitä “turvallisia työnantajia”?
Valtiota pidetään em. tutkimuksen mukaan turvallisena ja omasta mielestään kunnat ovat sellaisia. Huoltosuhteen heikkeneminen ja työpaikkojen leikkaustarve ei siis kuntia huoleta. Myös Puolustusvoimat pitää itseään turvallisena. Onhan siellä ainakin aseita, mutta tänään julkistettiin 1 200 hengen vähennykset. Evankelis-luterilainen kirkko on hyvinkin turvallinen työnantaja, omasta mielestään. Harvemmin pappeja ja muuta henkilöstöä irtisanotaan.
Työpaikan turvallisuuden tunteeseen taitaa liittyä sellaisia ehkä tiedostamattomiakin seikkoja kuin
- hierarkiset organisaatiot
- paljon sääntöjä
- ei kilpailua asiakkaista
- vaikeasti mitattava tehokkuus
- tulosvastuullisuuden puute
Näillä kriteereillä Roviosta ei toivottavasti ikinä tule turvallista työpaikkaa!
Asiantuntijoita on turha komentaa aseman perusteella, lähtevät toisiin organisaatioihin. Reipasta marssitahtia!
Onko Angry Birds Hollywoodia?
Kauko Ollila siteeraa eilisessä Joutokommentissaan Qentinelin tj Esko Hannulaa seuraavasti: “Angry Birds ei ole suomalaisen IT-alan tulevaisuuden toivo. Angry Birds on Hollywoodia.”
Jouto on kokeenena lehtimiehenä luultavasti siteerannut Hannulaa oikein –mutta onko Angry Birds Hollywoodia?
No, ensinnäkin Angry Birds on sekä peli että brändi ja pelin hahmot ovat muodostuneet jo ikoneiksi. Vaikka peli on teknisesti mitä suurimmassa määrin tietotekniikkaa jo siitä alkaen, että se tehdään tietoteknisin välinein ja toimitetaan binäärinä, niin kyllä samoista aineksista ja samasta brändistä riittää myös paljon annettavaa myös tänne analogiamaailmaan niin pehmoleluiksi kuin huvipuistoiksikin.
Roviosta on (ehkä hieman vaivihkaa) muodostunut viihde- ja mediaorkesteri, jossa peleillä on toki toistaiseksi ensiviulun soittajan asema. Tämä ei kuitenkaan tee Espoosta Los Angelesia eikä Keilarannasta Hollywoodia ja vertaus vaikkapa tuulisen Westendin ja hyvin hoidetun Beverly Hillsin välilläkin on epäreilu, eihän jälkimmäisellä ole edes merenrantaa.
No, miten Hollywood sitten oikeastaan toimii?
Hollywoodin (animaatiostudiot ovat oikeastaan muualla, mutta brändistä tässäkin puhutaan) liiketoimintamalli toimii lyhyesti seuraavasti:
1. otetaan käsikirjoitus, ohjaaja ja tunnettujen näyttelijöiden äänet
2. käytetään tuotantoon 4 vuotta ja n. 150 M USD
3. käytetään markkinointiin 150 M USD lisää
4. myydään jossain määrin oheistuotteita
5. jos homma meni hyvin (se selviää ensimmäisten viikonloppujen aikana), niin hankitaan rahoitus jatko-osalle
6. käydään uudestaan läpi vaiheet 1.-3
7. nyt kun on jo menestytty ja hahmot ovat tunnettuja, niin myydään paljon oheistuotteita
8. nautitaan menestyksestä
Aikaa meni siis 8 vuotta ja 600 M USD. Tässä mielessä Rovio ei ole ollenkaan Hollywoodia, koska kohtaan 8. pääsemiseksi meni AB:n kohdalla paljon vähemmän aikaa. Rahaa meni koko firman elinaikana ehkä saman verran kuin Hollywood-studion bisnesjetin vuotuisiin kustannuksiin.
Rovio on kyllä siinä mielessä Hollywoodia, että viihdebisneksestä tässäkin on kysymys. Kun elokuvayhtiöt ovat lähestyneet asiakkaitaan vajaat 100 vuotta yhdellä, toimivaksi osoittatuneella liiketoimintamallilla, niin se ei tarkoita sitä, etteikö muillakin malleilla voisi menestyä.
Viihdetoimialalla on eletty voimakasta digitalisoitumisen aikaa aina CD/DVD-levyjen markkinoille tulosta (1982) alkaen. Teknologiastamuutoksista seuraa usein liiketoimintamallien uudistuminen ja markkinoiden uusjako. Siitä Roviokin on hyvä esimerkki tällä viihdetoimialalla.
Siinä mielessä Rovio ei ole tyypillinen ICT-firma, että Rovio ei puhu käyttäjistä vaan faneiista. ICT-alalla on paljon hienoja ja kannattavia firmoja, mutta aika harva käyttäjä fanittaa tietojärjestelmiä. Olisiko tässä ICT-alalla itsetutkiskelun paikka?
No, kuten Jouto kolumnissaan kirjoitti, “väliäkö sillä toimialalla“. Muuten, minä fanitan isosti Pomplamoosea!
Käytin 10.000 tuntia pelaamiseen ja opin…
…niin, mitä?
Länsimaalaisessa pelikulttuurissa (Suomi, USA, Singapore jne.) kasvanut 21 vuotta täyttänyt nuori on käyttänyt tuon yllä mainitun määrän tyypillisesti konsoli- online ja nykyään yhä enemmän mobiilipelien pelaamiseen. Tämä on suurinpiirtein se aika, jonka nuori on käyttänyt koulunkäyntiin yläasteella ja lukiossa. Gladwellin Outliers-kirjan mukaan jonkin asian kuten viulunsoiton tai liigatason jääkiekon opetteluun kuluu tyypillisesti 10.000 tuntia.
Pelaajat oppivat varmasti jotain –mutta mitä?
Pelaamista tutkinut Jane McGonigalin mukaan opitut asiat ovat:
- kiireinen optimismi (uskomme, että voimme voittaa jos tartumme toimeen)
- verkostoituminen ja yhteistyö (kunnioitamme samoja sääntöjä ja toimimme yhdessä)
- siunattu tuottavuus (pelaaminen vaatii suurta ahkeruutta ja aktiivisuutta)
- eeppiset tarkoitusperät (isojen, haastavien, hienojen juttujen tekeminen)
Tämän vuoksi pelaajat ovat
määrätietoisia, ahkeria ja optimistisia yksilöitä
…jotka uskovat kykenevänsä muuttamaan (virtuaalista) maailmaa. Tämä pitäisi sitten kääntää todellisen maailman parantamiseksi.
Vaatisi ongelmanratkaisupelien kehittämistä. Ei kun ideoimaan!
Mikä Kauniaisissa ärsyttää ja mikä Norjassa on ihanaa?
Olen asunut Kauniaisissa 7 vuotta ja viihdymme erittäin hyvin, koska kunnan palvelut toimivat hienosti ja ovat lähellä. Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan käynyt tässä maamme toiseksi tiheiten asutussa kunnassa, joka on saanut alkunsa poikkeuksellisella tavalla eli osakeyhtiönä. Lähes kaikilla kuitenkin tuntuu olevan joku mielipide ja ennakkokäsitys tästä Espoon keskellä sijaitsevasta vajaan 9000 asukkaan kaksikielisestä yhteisöstä.
Mikä Granissa sitten ärsyttää? Seuraavassa listaa:
1. Kauniaisisten aikuisväestö on Suomen parhaiten koulutettua
2. Kauniaisissa asuvat keskitulon mukaan Suomen parhaiten ansaitsevat ihmiset
3. Kaunaisissa on alhainen veroäyri
4. Kauniaisissa asuu paljon ruotsinkielisiä
5. Kauniaisissa on pienet opetus- ja päiväkotiryhmät
6. Kauniaisilla ei ole velkaa
7. Kauniainen tuottaa peruspalvelunsa itse ja ostaa loput muualta
8. Kauniaisissa ei ole turhaa hallintoa
Ärsyttävää on siis se, että koska kaupungissa asuu hyvin koulutettua väkeä, niin palkkatulotkin ovat korkeita. Kun kaupunki on tiheästi rakennettu ja palvelut tuotetaan/ostetaan tehokkaasti (hinta/laatu-suhde), niin veroäyrikin on alhainen. Ja ruotsinkielisyyshän ärsyttää monia ihan muuten vaan.
Eniten ärsyttää, varsinkin monia poliitikkoja, se, että Kauniainen todistaa vääräksi suuruuden ekonomiaan perustuvan kuntaliitoshankkeen –kunta voi pärjätä koosta riippumatta oikein hyvin, jos perusasiat ovat kunnossa ja asioita hoidetaan järkevästi. Jos perusasiat EIVÄT ole kunnossa ja muutenkin hölmöillään, niin kunta ei ole –koosta riippumatta– elinkelpoinen.
Suurien organisaatioiden ongelma on aina se, että niiden pyramidimaisuudesta johtuen hallintoon sitoutuu suhteellisesti enemmän kustannuksia, jolloin kuntaorganisaation perustarkoitukseen eli palvelujen ja infrastruktuurin tuottamiseen jää suhteellisesti vähemmän rahaa. Suurten organisaatioiden hyvä puoli taas on se, että siellä on paljon hyväpalkkaisia johtajanvirkoja, joille varmasti halukkaita ottajia löytyy.
Olen 90-luvulla ollut johtajana yrityksessä, missä minulla oli yli 350.000 kollegaa. Organisaatio muuttui vuosittain, josta seurasi aina tietynlainen halvaantuminen, kun viimeinen kvartaali oli saatu maaliin. Monet iIhmiset käyttivät alkuvuodesta melkoisesti aikaa lobatakseen itselleen hyviä työpaikkoja ja kohtuullisia tavoitteita. Kaikkein tavoitelluin tilanne tällaisessa isossa organisaatiossa oli se, että saisi kolme esimiestä. Tällöin sai tehdä vapaasti mitä halusi, koska esimiehet eivät päässeet yhteisymmärrykseen tavoiteasetannasta ja raportointi ei sekään oikein toiminut kunnolla.
Toinen hyvä puoli uudelleenorganisoinnissa on se, että vertailu menneeseen katoaa. Tällöin epäonnistujat saavat pitää kunniansa (ja työpaikkansa) ja saavat parhaimmillaan ylennyksen. Tässä on samaa henkeä kuin USAn subprime-lainoissa, joissa hyvät ja huonot velat sotkettiin keskenään tunnetuin tuloksin.
Pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisessä on tosin se poliitikkojen kannalta vaarallinen asia, että alue, jossa on keskittynyt Suomen taloudellinen päätöksenteko, BKT:n tuotanto ja 20% väestöstä, alkaakin elää omaa elämäänsä, jossa muuta Suomea ei tarvitakaan. Italiassa vauras pohjoinen on kyllästynyt elättämään laiskoittelevaa etelää ja Belgiassa samaa jännitettä on vallonien ja flaamien välillä. Ranskakin tasapainoilee tilanteessa, missä vallanjako toteutuu akselilla Presidentti-Pääministeri-Pariisin pormestari. Puolueet tavoittelevatkin Ranskassa “värisuoraa” eli pyrkivät saamaan oman henkilönsä näihin kolmeen avainpositioon.
Suomessa on harjoiteltiin tätä suuruuden ekonomiaa Ruotsin vallan aikana satoja vuosia, eikä se kovin hääppöistä täällä reuna-alueella ollut. Venäjän vallan aikana vähän itsenäisempää mallia kokeiltiin satakunta vuotta ja viimeinen suuruuden ekonomiaa ajava hanke oli vuosina 1939-1945 (ja vähän tämän jälkeenkin). Neuvostoliiton poliittiset argumentit olivat melko lailla samoja kuin tässä kuntaliitosuskonnossakin eli keskittämisellä luodaan onnea ja autuutta.
Tosiasiassahan maassamme on niin vähän asukkaita, että jos kerran tuo ideologia toimii, niin miksi jättää homma kesken? Kannattaisi varmaan pyrkiä malliin, jossa kuntia olisi yhteensä vaikkapa yksi. Tai neljä.
Vai pitäisikö peräti kaivaa esiin valtioliittoajatukset jonkun naapurimme kanssa? Jos näistä neljästä pitäisi valita, niin Norja eli se Pohjoismaiden Kauniainen on suosikkini!
Tällä unionilla hoidettaisiin niin energiahuolto, valtiontalous, presidentin valtaoikeudet (siis pois) kuin hiihtomenestyskin kerralla kuntoon! Säästöä tulisi myös kansanedustuslaitoksessa sekä monissa muissa päällekkäisissä toiminnoissa ja saataisiin se hankala NATO-kysymyskin hoidettua. EU:stakin voitaisiin erota jos siltä tuntuu, niin päästäisiin sikamaiden (PIGS) tukemisesta ja takuista eroon.
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla eikä tämä suomalaisuuskaan oikein kannata,
olkaamme siis norjalaisia!
Sen lisäksi, että molempien maiden lipuissakin on valkoisen kentän ympäröimä sininen risti jo valmiiksi, on norjalaisilla muutenkin myönteinen suhtautuminen suomalaisiin. Tätä symbolisoi kauniisti maan suosituimpiin ohjelmiin kuulunut suomalaisen Piirkan elämää ja sankaritekoja esittelevä tv-sarja:
Miten oikeat ihmiset käyttävät Windows 8:aa, OS X:ia ja Ubuntu Linuxia
Minusta tuntuu, että käyttöliittymien suunnittelijoiden pitäisi tavata ihan tavallisia ihmisiä, eikä miettiä “hienoja” piirteitä tai wow-efektejä. Muutos kun ei aina ole eduksi.
Windows:
- “Where is Windows Explorer?”
- “But there’s no Start menu!”
- “This is not the final version, right?”
- “Who put this out?”
- “Are they trying to drive to Mac?”
No, olisiko Mac/OS X sitten parempi?
- “He still loves the XP”
- “Uh-oh, what’s coming up now..? What are these?”
- “There’s something I’d like to see… Google”
Entäpä Ubuntu Linux?
- “Mac and Linux must be from Europe ’cause they do things on the left side…”
- “Some of this must be a mail program”
- “I know what they are but I don’t know how to open them”
- kohdassa 10:24 tulee esiin asia koko karuudessaan
- “The one I couldn’t figure out is Powerpoint”
- “Am I on a desktop here?”
- “I am not sure if this relates to what I am trying to do here”
- “I don’t like when everything disappears”
Pääomasijoittajan muistilista
Pääomasijoittajia kiinnostaa ensisijaisesti yksi asia:
EXIT
Eli jos sijoitan liikeideaasi, niin
- Miten saan sijoitukseni tuottoineen takaisin?
- Mikä on sijoitetun pääoman tuotto, eurot ja prosentit?
- Milloin se toteutuu?
- Miten uskottava tämä on?
Tätä päätöstä varten joutuu sijoittaja arvioimaan monia erilaisia asioita, kuten:
- Liikeidean toteuttajat. Ei ideoihin sijoiteta, vaan niiden toteuttajiin, ihmisiin.
- Luotettavuus. Vain luotettaviin ihmisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä sijoittaja selvittää taustat joka tapauksessa. Jos taustasi on jollain tavalla hämärä, ei rahaa tule. Konkurssi ei ole ongelma, konkurssirikos on. Antavatko avainhenkilöt luotettavan vaikutelma? Miksi?
- Intohimo. Jos sinulla ei ole intohimoa, niin miksi minullakaan olisi?
- Visio ja liikeidea. Tämä ei ole tärkein asia! Keskeinen haaste on idean ymmärrettävyys. Ei kukaan sijoita asioihin, mitä ei ymmärrä. Idean on oltava jollain tavalla mullistava tai toimialan pelisääntöjä muuttava –mutta silti realistinen eli toteutettavissa oleva. Riskirahaa ei laiteta varmoihin kohteisiin, niitä varten saa rahaa pankista. (Osa suomalaisista pääomasijoittajista tosin etsii “mullistavia mutta varmoja” kohteita. Sellaisia ei ole, valitan.)
- Kokemus. Onko sinulla kokemusta idean kohteesta, toimialasta, markkinoista, asiakkaista ja heidän tarpeistaan? Millaista kokemuksesi on? Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin edistyksellinen teknologia.
- Osaaminen. Mitä osaat todella hyvin? Mitä konkreettista tiedät asiasta? Eivät sijoittajat rahoita sinua kiinnostavien asioiden opiskelua.
- Markkinointi ja myynti. Mikä on tuotteen markkina ja miten aiot saada tuotteen (palvelun) markkinoille? Jos tästä ei ole osaamista, niin miten ajattelit hankkia sitä? Tämä on keskeinen puute teknologiasektorilla. On toki toimialoja (kuten biotech), joissa exit voidaan tehdä ennen tuotteen saamista markkinoille, mutta nämä ovat poikkeuksia.
- Liiketoiminnan eli ihmisten johtamisen kokemus. Kukaan ei osaa kaikkia asioita, mutta liiketoimintaan kuuluvat “kaikki” asiat. Yksin ei voi tehdä mitään. Osaatko johtaa ja innostaa asiantuntijoita?
- Sitoutuminen. Oletko itse sijoittanut tähän? Miksi minä sijoittaisin, jos et sinäkään? Oletko valmis sitoutumaan hankkeeseen 4-5 vuoden ajaksi, vaikka vastoinkäymisiä tulee?
- Kyky vastaanottaa neuvoja. Jääräpäisyys ei ole hyve, kyky kuunnella asiakkaita on. Tuuliviirimäisyys on kuitenkin epäuskottavaa. Sijoittajat antavat joka tapauksessa neuvoja, ja ne voivat jopa olla hyviä. NIH ei ole hyvä strategia.
- Taloudelliset laskelmat. Nämä ovat usein heikolla tolalla. ja mikä olikaan sen kohdemarkkinan koko? Uskottavuus katoaa helposti, jos yrittäjällä ei ihan vääriä käsityksiä kustannuksista ja tuotoista.
- Kilpalija-analyysi. Kaikilla tuotteilla tai palveluilla on kilpailijoita. Tämän väheksyminen kertoo epärealistisuudesta. Onko kilpailumeresi väri sininen vai punainen?
- Riskien hallinta. Start-upien suurin riski on yrittäjien jaksaminen ja toiseksi suurin myyntitoiminnan epäonnistuminen. Miten nämä ja monet muut hallitaan?
No risk, no fun!
Johdon arkipäivää -ja viikonloppuja- globaalissa liiketoiminnassa
Selväjärkinen John Beeson kertoo Harvard Business Review-blogissaan totuuksia kansainvälisen yrityksen johtamisesta otsikolla The Myth of Work-Life Balance.
Yhteenvetona:
- lomia ei enää ole –ainakaan niitä ei voida pitää
- alemman tason johtajat luulevat, että yritysjohto voi päättää itse ajankäytöstään
- moderni teknologia mahdollistaa kommunikoinnin milloin tahansa
- globaali liiketoiminta = 7/24
Tällaisessa vuosia mukana olleena lisäisin vielä
- jatkuvan matkustelun
- delegoinnin puutteesta johtuva itse aiheutettu henkisen ylikuormitus
- kykenemättömyyden sanoa ei
Rovio on pieni, mutta globaalisti toimiva yritys. Täällä ei tilanne ole -ainakaan vielä- näin paha, mutta haaste on tiedostettu. Hetkittäin maailma tuntuu vyöryvän päälle, mutta tällöin kannattaa hengittää syvään ja priorisoida. Jos valuuttakauppiaasi soittaa sinulle klo 19 illalla, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa olevansa kotona ja pyytää palaamaan asiaan seuraavana päivänä.
On hauskaa, että “kaikki” haluavat tehdä bisnestä kanssamme, mutta “kaikille” ei valitettavasti riitä aikaa ja huonosti tekeminen kostautuu nopeasti. Ja tämä oli siis se “Happy Problem” 
Britney laulaa asiaa:
Miksi Yhdysvalloissa on niin paljon juristeja?
Yksinkertaisesti siksi, että se on niin kannattavaa.
Ajatellaanpa tavanomaista yritysten välistä riitajuttua:
Firma Adam & Sons kysyy lakiasiaintoimisto BIll & Boysilta, kannattaisiko yritys Cowboy & Girls haastaa oikeuteen 1 miljoonan dollarin erimielisyydestä ja mitä arvioidaan asianajokustannuksiksi.
BIllin arvio on,että menestymisen mahdollisuus on 50% ja kustannukset ovat 100.000 dollaria.
Tällöin kyse on periaatteessa vedonlyönnistä, jossa
1. Adamin on mahdolista yhdeksänkertaistaa panoksensa tuotto eli tienata 100.000 kuluilla 1.000.000
2. Kun todennäköisyys on 50%, niin voitto olisi todennäköisesti 400.000 palkkion vähentämisen jälkeen
3. Suurin hävittävä summa on 100.000 dollaria, Yhdysvalloissa ei riita-asioissa useinkaan makseta vastapuolen kuluja.
Bill ehdottaa Adamille toista diiliä; palkkio on 30% voitettava summasta, mutta palkkiota ei peritä jos hävitään.
Billillä on tässä siis kaksi hyvää vaihtoehtoa; ansaita joko 100.000 tai 300.000! Adam suostuu tähän uuteen ehdotukseen, jossa ei voi hävitä.
Sitten Bill ottaa yhteyttä Cowboyhin ja esittää miljoonavaatimuksensa.
Cowboy keskustelee oman lakiasiantoimistonsa Danielin kanssa, joka arvioi voittamistodennäköisyydeksi 50% ja kustannuksiksi 100.000.
Tällöin Cowboylla on seuraavat, huonot vaihtoehdot:
4. Varma häviö 1.000.000 dollaria
5. Todennäköinen häviö 500.000 + 100.000 dollaria
6. Yhtä todenäköinen voitto hintaan 100.000 dollaria
Cowboy ei tietenkään valitse vaihtoehto 4:ää ja koska voitto on mahdollinen, alkaa oikeusjuttu.
Sen aikana Bill ehdottaa Danielille neuvotteluja, jossa tarjotaan sovintoa hintaan 800.000 dollaria. Tinkaamisen jälkeen päädytään 500.000 dollarin sovintoon.
Voittajia on neljästä osapuolesta kolme:
- Adam 500.000 – 150.000 = 350.000
- Bill 150.000
- Daniel 100.000
Osapuolista siis kolmelle neljästä on kannattavaa ajaa juttua. Lisäksi kansantalousmiehet ovat sitä mieltä, että tässä syntyy bruttokansantuotetta, mikä on hyvä asia. Myös verotettavaa syntyy niin yritysverotuksen kuin tuloverojenkin puolella.
Häviäjiä on vain yksi osapuoli eli Cowboy, jolle tuli 600.000 ylimääräiset kulut. Firman Hallitukselle tämä selitetään voitoksi.
Ainoat varmat häviäjiät olivat alusta alkaen veronmaksajat, mikäli riidassa ei käytetty välimiesoikeutta.
Tämän vuoksi Yhdysvalloissa on paljon juristeja. Suomessa asianajajaliitto ei pidä hyvänä esimerkissä kuvattua prosenttipalkkiomallia. Sitä kuitenkin käytetään jossain määrin. Myös mahdollisuus joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hillitsee käräjöintihaluja. Samoin välimiesmenettelyn varmasti korkeat lähtökustannukset.
Edellinen on samalla esimerkki klassisesta agenttiongelmasta. Agentin eli asiamiehen, tässä siis juristien etu poikkeaa päämiehen edusta. Vastaavaa esiintyy myös muualla yhteiskunnassamme:
- lääkärikeskuksissa tehdään kyseenalaisia tutkimuksia, jos laskun maksaa kolmas osapuoli kuten yritys tai vakuutusyhtiö.
- meklarien kannattaa käydä mitä tahansa pörssikauppaa, koska palkkio perustuu osuuteen transaktiosta eikä saatuun hyötyyn.
- sijoitusrahastojen kulut ovat prosenttiosuus sijoitetusta pääomasta, ei voitosta. Tällöin mikä tahansa sijoitus kannattaa –rahastonhoitajalle.
- paljon matkustavat työntekijät preferoivat sellaisia lentoyhtiöitä, jotka tarjoavat parhaat lentopiste-edut. Laskun maksaa työnantaja.
- jne.
Agenttiongelma on osin myös sanktioitu lailla.
Tätä asiaa käsitellään jo neljä vuotta julkisuudessa ollut Nova Group-jutussa, jonka oikeuskäsittely on loppulausunnoilla ja päätöksiä odotetaan lähiaikoina.
Olipa lopputulos mikä tahansa, niin varsinainen uutinen olisi se, että yksikään osapuoli ei valittaisi seuraavaan oikeusasteeseen…
-
Arkistot
- toukokuu 2012 (5)
- huhtikuu 2012 (3)
- maaliskuu 2012 (6)
- helmikuu 2012 (3)
- tammikuu 2012 (6)
- joulukuu 2011 (2)
- marraskuu 2011 (3)
- lokakuu 2011 (2)
- syyskuu 2011 (4)
- heinäkuu 2011 (2)
- kesäkuu 2011 (2)
- toukokuu 2011 (6)
-
Kategoriat
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte
