EXIT

Eli jos sijoitan liikeideaasi, niin

• Miten saan sijoitukseni tuottoineen takaisin?
• Mikä on sijoitetun pääoman tuotto, eurot ja prosentit?
• Milloin se toteutuu?
• Miten uskottava tämä on?

Tätä päätöstä varten joutuu sijoittaja arvioimaan monia erilaisia asioita, kuten:

1. Liikeidean toteuttajat. Ei ideoihin sijoiteta, vaan niiden toteuttajiin, ihmisiin.
2. Luotettavuus. Vain luotettaviin ihmisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä sijoittaja selvittää taustat joka tapauksessa. Jos taustasi on jollain tavalla hämärä, ei rahaa tule. Konkurssi ei ole ongelma, konkurssirikos on. Antavatko avainhenkilöt luotettavan vaikutelma? Miksi?
3. Intohimo. Jos sinulla ei ole intohimoa, niin  miksi minullakaan olisi?
4. Visio ja liikeidea. Tämä ei ole tärkein asia! Keskeinen haaste on idean ymmärrettävyys. Ei kukaan sijoita asioihin, mitä ei ymmärrä. Idean on oltava jollain tavalla mullistava tai toimialan pelisääntöjä muuttava –mutta silti realistinen eli toteutettavissa oleva. Riskirahaa ei laiteta varmoihin kohteisiin, niitä varten saa rahaa pankista. (Osa suomalaisista pääomasijoittajista tosin etsii “mullistavia mutta varmoja” kohteita. Sellaisia ei ole, valitan.)
5. Kokemus. Onko sinulla kokemusta idean kohteesta, toimialasta, markkinoista, asiakkaista ja heidän tarpeistaan? Millaista kokemuksesi on? Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin edistyksellinen teknologia.
6. Osaaminen. Mitä osaat todella hyvin? Mitä konkreettista tiedät asiasta? Eivät sijoittajat rahoita sinua kiinnostavien asioiden opiskelua.
7. Markkinointi ja myynti. Mikä on tuotteen markkina ja miten aiot saada tuotteen (palvelun) markkinoille? Jos tästä ei ole osaamista, niin miten ajattelit hankkia sitä? Tämä on keskeinen puute teknologiasektorilla. On toki toimialoja (kuten biotech), joissa exit voidaan tehdä ennen tuotteen saamista markkinoille, mutta nämä ovat poikkeuksia.
8. Liiketoiminnan eli ihmisten johtamisen kokemus. Kukaan ei osaa kaikkia asioita, mutta liiketoimintaan kuuluvat “kaikki” asiat. Yksin ei voi tehdä mitään. Osaatko johtaa ja innostaa asiantuntijoita?
9. Sitoutuminen. Oletko itse sijoittanut tähän? Miksi minä sijoittaisin, jos et sinäkään? Oletko valmis sitoutumaan hankkeeseen 4-5 vuoden ajaksi, vaikka vastoinkäymisiä tulee?
10. Kyky vastaanottaa neuvoja. Jääräpäisyys ei ole hyve, kyky kuunnella asiakkaita on. Tuuliviirimäisyys on kuitenkin epäuskottavaa. Sijoittajat antavat joka tapauksessa neuvoja, ja ne voivat jopa olla hyviä. NIH ei ole hyvä strategia.
11. Taloudelliset laskelmat. Nämä ovat usein heikolla tolalla. ja mikä olikaan sen kohdemarkkinan koko? Uskottavuus katoaa helposti, jos yrittäjällä ei ihan vääriä käsityksiä kustannuksista ja tuotoista.
12. Kilpalija-analyysi. Kaikilla tuotteilla tai palveluilla on kilpailijoita. Tämän väheksyminen kertoo epärealistisuudesta. Onko kilpailumeresi väri sininen vai punainen?
13. Riskien hallinta. Start-upien suurin riski on yrittäjien jaksaminen ja toiseksi suurin myyntitoiminnan epäonnistuminen. Miten nämä ja monet muut hallitaan?

No risk, no fun!

Yhteenvetona:

• lomia ei enää ole –ainakaan niitä ei voida pitää
• alemman tason johtajat luulevat, että yritysjohto voi päättää itse ajankäytöstään
• moderni teknologia mahdollistaa kommunikoinnin milloin tahansa
• globaali liiketoiminta = 7/24

Tällaisessa vuosia mukana olleena lisäisin vielä

• jatkuvan matkustelun
• delegoinnin puutteesta johtuva itse aiheutettu henkisen ylikuormitus
• kykenemättömyyden sanoa ei

Rovio on pieni, mutta globaalisti toimiva yritys. Täällä ei tilanne ole -ainakaan vielä- näin paha, mutta haaste on tiedostettu. Hetkittäin maailma tuntuu vyöryvän päälle, mutta tällöin kannattaa hengittää syvään ja priorisoida. Jos valuuttakauppiaasi soittaa sinulle klo 19 illalla, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa olevansa kotona ja pyytää palaamaan asiaan seuraavana päivänä.

On hauskaa, että “kaikki” haluavat tehdä bisnestä kanssamme, mutta “kaikille” ei valitettavasti riitä aikaa ja huonosti tekeminen kostautuu nopeasti. Ja tämä oli siis se “Happy Problem”

Britney laulaa asiaa:

Ajatellaanpa tavanomaista yritysten välistä riitajuttua:

Firma Adam & Sons kysyy lakiasiaintoimisto BIll & Boysilta, kannattaisiko yritys Cowboy & Girls haastaa oikeuteen 1 miljoonan dollarin erimielisyydestä ja mitä arvioidaan asianajokustannuksiksi.

BIllin arvio on,että menestymisen mahdollisuus on 50% ja kustannukset ovat 100.000 dollaria.

Tällöin kyse on periaatteessa vedonlyönnistä, jossa

1. Adamin on mahdolista yhdeksänkertaistaa panoksensa tuotto eli tienata 100.000 kuluilla 1.000.000
2. Kun todennäköisyys on 50%, niin voitto olisi todennäköisesti 400.000 palkkion vähentämisen jälkeen
3. Suurin hävittävä summa on 100.000 dollaria, Yhdysvalloissa ei riita-asioissa useinkaan makseta vastapuolen kuluja.

Bill ehdottaa Adamille toista diiliä; palkkio on 30% voitettava summasta, mutta palkkiota ei peritä jos hävitään.

Billillä on tässä siis kaksi hyvää vaihtoehtoa; ansaita joko 100.000 tai 300.000! Adam suostuu tähän uuteen ehdotukseen, jossa ei voi hävitä.

Sitten Bill ottaa yhteyttä Cowboyhin ja esittää miljoonavaatimuksensa.

Cowboy keskustelee oman lakiasiantoimistonsa Danielin kanssa, joka arvioi voittamistodennäköisyydeksi 50% ja kustannuksiksi 100.000.

Tällöin Cowboylla on seuraavat, huonot vaihtoehdot:

4. Varma häviö 1.000.000 dollaria
5. Todennäköinen häviö 500.000 + 100.000 dollaria
6. Yhtä todenäköinen voitto hintaan 100.000 dollaria

Cowboy ei tietenkään valitse vaihtoehto 4:ää ja koska voitto on mahdollinen, alkaa oikeusjuttu.

Sen aikana Bill ehdottaa Danielille neuvotteluja, jossa tarjotaan sovintoa hintaan 800.000 dollaria. Tinkaamisen jälkeen päädytään 500.000 dollarin sovintoon.

Voittajia on neljästä osapuolesta kolme:

- Adam 500.000 – 150.000 = 350.000
- Bill 150.000
- Daniel 100.000

Osapuolista siis kolmelle neljästä on kannattavaa ajaa juttua. Lisäksi kansantalousmiehet ovat sitä mieltä, että tässä syntyy bruttokansantuotetta, mikä on hyvä asia. Myös verotettavaa syntyy niin yritysverotuksen kuin tuloverojenkin puolella.

Häviäjiä on vain yksi osapuoli eli Cowboy, jolle tuli 600.000 ylimääräiset kulut. Firman Hallitukselle tämä selitetään voitoksi.

Ainoat varmat häviäjiät olivat alusta alkaen veronmaksajat, mikäli riidassa ei käytetty välimiesoikeutta.

Tämän vuoksi Yhdysvalloissa on paljon juristeja. Suomessa asianajajaliitto ei pidä hyvänä esimerkissä kuvattua prosenttipalkkiomallia. Sitä kuitenkin käytetään jossain määrin. Myös mahdollisuus joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hillitsee käräjöintihaluja. Samoin välimiesmenettelyn varmasti korkeat lähtökustannukset.

Edellinen on samalla esimerkki klassisesta agenttiongelmasta. Agentin eli asiamiehen, tässä siis juristien etu poikkeaa päämiehen edusta. Vastaavaa esiintyy myös muualla yhteiskunnassamme:

• lääkärikeskuksissa tehdään kyseenalaisia tutkimuksia, jos laskun maksaa kolmas osapuoli kuten yritys tai vakuutusyhtiö.
• meklarien kannattaa käydä mitä tahansa pörssikauppaa, koska palkkio perustuu osuuteen transaktiosta eikä saatuun hyötyyn.
• sijoitusrahastojen kulut ovat prosenttiosuus sijoitetusta pääomasta, ei voitosta. Tällöin mikä tahansa sijoitus kannattaa –rahastonhoitajalle.
• paljon matkustavat työntekijät preferoivat sellaisia lentoyhtiöitä, jotka tarjoavat parhaat lentopiste-edut. Laskun maksaa työnantaja.
• jne.

Agenttiongelma on osin myös sanktioitu lailla.

Tätä asiaa käsitellään jo neljä vuotta julkisuudessa ollut Nova Group-jutussa, jonka oikeuskäsittely on loppulausunnoilla ja päätöksiä odotetaan lähiaikoina.

Olipa lopputulos mikä tahansa, niin varsinainen uutinen olisi se, että yksikään osapuoli ei valittaisi seuraavaan oikeusasteeseen…

Chief Financial Officer

The CFO is a member of our Management Team and reports to the CEO. The CFO will be a key contributor to the overall profitability and growth of the organization. Succesful candidates are expected to have a very high level of financial and analytical ability and have a proven track record of strategic financial thinking and execution of sound risk management practices.

The ideal candidate will possess a minimum of 10 years of financial management and business development experience and a solid understanding of financial planning, budgeting and forecasting. Experience in corporate governance and financial reporting in publicly listed companies or an equivalent knowledge of IFRS is required. Experience in investment banking is an asset.

The candidate is expected to have a demonstrated experience, with the ability to create new business opportunities and produce high-quality results independently.

The role requires ability to work on multiple projects simultaneously and excellent organizational, communication and leadership skills. The candidate is expected to have experience in giving public presentations to different stakeholders as a company reprensentative. We offer a great opportunity to take part in the development of the firm and great colleagues in an informal, team-oriented, international and inspiring working environment.

For more information and applications, please contact Mr. Lasse Pehto, Pro-Source Oy at lasse.pehto@prosource.fi or +358-405-608-696.

What we are and what we do: http://www.rovio.com/

Follow us  on Twitter: http://twitter.com/#!/RovioHQ

PS. We have 60+ other great opportunities at http://www.rovio.com/en/careers Please check!

No, Arhinmäki oli siis iPad. Laite, jolla voi katsella muiden tuottamaa sisältöä ja jota hallitsee diktaattoorin tavalla maailman (yli)arvostetuin monopoli, joka vaatii asiakkaaltaan erilaisia henkilökohtaisia tietoja ja joka ei tue yleisiä standardeja kuten usb, flash, jne. Kiitos Paavolle tästä arvojesi avaamisesta.

Biaudet olis mielestään LED-lamppu. Paljån kylmää, paikallista valåa eikä ollenkaan lämpöä. Tack!

Essayah oli kynttilä, “koska se luo valoa, lämpöä ja tunnelmaa”. Tärkeä rituaaleissa ja 1000-luvun teknologiaa.

Haavisto ei ole esine, tietenkään. Eikä Väyrynenkään.

Niinistö ei ole ainakaan potkupallo, vaan kirja. Onko kirjan juoni dekkari, rakkausromaani vai Mitä-Missä-Milloin, jää lukijan (äänestäjän?) arvattavaksi.

Soni on mielestään löylykauha. Ok, heitot saavat aikaan ääntä ja hetkellisesti lämpöäkin. Efekti kestää n. 30 sekuntia.

Niin, ja Lipponen ei (tietenkään) halunnut vastata mitään.

Äänestä oikein! Äänestä Esinettä!

Irlannin tasavallan hallitus on päättänyt laittaa myyntiin 7 5oo kpl äänestyskoneita, joita on käytetty vain kerran –kymmenisen vuotta siten.

Yhteensä 54,7 M€ maksanessa projektissa (vähän) käytetyt laitteet irtoavat luultavasti halvalla, sillä Irlannin valtionvarainministeri Michael Noonan on luonnehtinut laitteita “arvottomiksi”.

• 7 500 äänestyskonetta
• 154 laitetta, jolla voidaan ladata ehdokasluettelot ja lukea ääniä
• 12 842 tallennusyksikköä äänten tallentamiseen
• 292 laatikkoa
• 1 232 kuljetus- ja säilytystrolleyta
• 2 142 käsintrolleyta
• 4 787 pöytää laitteilla
• 918 lisälevyä

” … paras keino tasoittaa tulonjakoa on työssäkäyvien määrän kasvattaminen, työssäkäynnistä pitäisi tehdä kannustavampaa sekä tuloverotusta laskemalla että luomalla kannustimia ottaa vastaan töitä. Tällä hetkellä tulojakauman alapäässä (työttömillä) kannustimet toimivat lähinnä toiseen suuntaan. Yksityistä kulutusta pitäisi lisätä laskemalla työn verotusta, vähentämällä kulutusverotusta ja pienentämällä valtion roolia taloudessa. Nyt suomalaisten suurimittaisesti eläköityessä valtion hallinnon tehostamiseen olisikin erittäin hyvä hetki. Samalla voitaisiin toteuttaa myös verouudistus. Yksi tehokas veromalli kannustimien ja yksityisen kulutuksen lisäämiseen olisi tasavero tietyllä verovapaalla tulojen osuudella. Se yhdessä valtion roolin pienentämisen kanssa loisi kannusteita työntekoon, lisäisi yksityistä kulutusta ja loisi kustannustehokkaamman verotusjärjestelmän.

Tähän minulla ei ole mitään lisättävää.

1. tehdäänkö oikeita asioita -ovatko pitkän ja lyhyen tähtäimen priortieetit kunnossa?
2. tehdäänkö oikeita asioita oikein -onko käytössä oikeat menetelmät ja prosessit?
3. hallitaanko menetelmät -onko meillä osaavaa henkilökuntaa?
4. onko tahtoa tehdä -ovatko motivaatiotekijät kunnossa?

Ratkaisukeskeistä lähestymistapaa suosittelen kaikille johtajille. Seuraavan kerran kun joku tulee valittamaan jostain puutteesta työpaikalla, niin pyydä valittajalta ratkaisuehdotusta ongelmaansa. Tämä vähentää valitusten määrää ja parantaa työntekijän vaikutusmahdollisuuksia, minkä taas pitäisi lisätä motivaatiota.

(Ehdotuksia kannattaa kyllä kuunnella ehdottajan mahdollista piilotettua agendaa unohtamatta. Suomen julkisen terveydenhuollon ongelmiin tarjotaan yleensä ratkaisuksi henkilökunnan lisäämistä ja verotuksen kiristämistä eikä juuri koskaan prosessien parantamista tai virheiden vähentämistä,)

Kokemuksen mukaan suurin osa ihmisistä haluaa tehdä työnsä hyvin. Bill Hewlett, toinen HP:n perustajista on vahvasti samaa mieltä: “Men and women want to do a good job, a creative job, and if they are provided athe proper environment, they will do so.”

Tuottavan työpaikan tunnusmerkkejä ovat tutkimusten mukaan

• työyhteisön kokeminen myönteisenä
• korkea työmotivaatio
• vähäiset poissaolot
• ristiriitojen ja epävarmuuden sieto
• organisaation hyvä yhteistoiminta
• kohtuullinen (5-10%/v) henkilöstön vaihtuvuus

Työympäristötekijöiden vaikutus tuottavuuteen toimii seuraavasti (tärkeysjärjestykssä):

1. johtaminen ja osallistuminen
2. työn sisältö ja motivaatio
3. työilmapiiri
4. ergonomia
5. työhön perehdyttäminen
6. siisteys ja järjestys
7. valaistus
8. lämmitys/jäähdytys
9. melu

Europaan tasolla, kansalaisten kannalta ainakin kohdat 1. ja 3. tuntuvat olevan hakusessa. Johtaminen on huonoa ja riitelevää, kansalaisten osallistumismahdollisuudet puutteelliset ja työilmapiiri heikko useimpien keskittyessä nykyisten asemiensa ja “saavutettujen etujen” puolustamiseen. Johtajat ovat, tyypilliseen tapaansa, pyrkineet löytämään yhteisiä vihollisia, joiksi on Neuvostoliiton hajottua kelpuutettu ilmastonmuutos tai vaikkapa hyvinvointiyhteiskunnan vastustajat.

Miten on sinun työpaikallasi? Syytetäänkö markkinoita huonosta tuloksesta, vaikka vika onkin heikossa johtamisessa tai osaamattomassa henkilöstössä? Tehdäänkö oikeita asioita oikein?

Euroopassa on kyse uudesta ilmiöstä; niin valtiot kuin kansalaisetkin ovat velkaantuneet koko 2000-luvun. Ongelman tekee vakavaksi se, että velkaa ei ole otettu investointehin vaan kulutukseen. Sama tilanne on ollut myös Yhdysvalloissa, missä kansalaisten mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi on kuitenkin rajoittanut luotonantoa (subprime-auntolainat poislukien).

Olemme siis syöneet enemmän kuin tienanneet. Ei hyvä.

Niin yksityisen kuin julkisenkin kulutuksen kasvun oikeuttaa vain tuottavuuden kasvu, koska muuten joudutaan ottamaan syömävelkaa.

Mutta mitä se tuottavuus oikein on?

Tuottavuudella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan suhdetta

Tuotoksen määrä ja laatu/panoksen määrä ja laatu

Jos samoilla resursseilla tuotetaan parempaa tavaraa tai vähemmillä panoksilla sama määrä palvelua, paranee tuottavuus. Teollisuudessa on perinteisesti parannettu tuottavuutta investoinneilla laitteisiin ja tuotantoprosessiin, mutta palvelutuotannossa asia on monimutkaisempi.

Suomen julkisen talouden erityishaaste on se, että esimerkiksi terveydenhuollon tuottavuus on laskenut, ei noussut. Kaikkiin palvelujen parantamiseen tähtääviin aloitteisiin tarjotaan aina samaa lääkettä eli henkilökunnan lisäämistä –ja tähän ei taas olisi varaa.

Nyt käytävässä keskustelussa julkisen talouden leikkaustoimista, ummistetaan silmät ongelman ytimeltä eli tuottavuuden parantamiselta. Tämä johtunee siitä, että keskustelijat joko

• eivät ymmärrä tuottavuudesta mitään
• ymmärätävät tämän, mutta julkisen talouden tuottavuuden paraneminen johtaa pienempään verotukseen, joka onkin jo sitten ideologinen kysymys

En ajatellut ennen näin, mutta puhuin taannoin erään tunnetun pollitikon kanssa, jolta kysyin miksei VM ole kiinnostunut verotuksen optimoinnista vaan tekee veronkorotusaloitteita, jotka todenäköisesti johtavat verotulojen laskemiseen kun kuluttajien ja yritysten käyttäytyminen muuttuu (Laffer et al). Poliitikon vastaus avasi silmäni, koska hän sanoin esimerkiksi valtion tuloverotuksen progressiivisuuden olevan oikeudenmukaisuuskysymyksen, eikä niinkään taloudellinen asia. Tällaisten ihmisten kanssa ei keskustelua valtiontaloudesta kannata jatkaa, tulee vaan paha mieli.

Miten tuottavuutta sitten parannetaan asiantuntijaorganisaatiossa? Palaan tähän aiheeseen huomenna.

Suurin osa valveillaoloajastamme kuluu töissä, TV:n katsominen on hyvänä kakkosena. Siksi työn ilon pitäisi olla keskeisellä sijalla elämässämme. Outoa kyllä, tätä käsitettä ei juuri tunneta Pohjoismaiden ulkopuolella.

Niin, ja vaikeitakin aikoja voi kestää, jos tietää tulevaisuuden olevan paremman.

Sukupuolten välisistä eroista ei nykyään saisi poliittisen korrektiuden nimissä puhua, mutta suomalaisen miehen onnellisuuden sanotaan olevan sitä, että vaimo on onnellinen ja itse saa olla rauhassa.

Pitäisikö yrityksissä olla onnellisuusjohtajia? Ihmisiä, joiden tehtävä olisi avustaa toisia tuntemaan työn iloa?

Fiininpää olisi tietysti jos käyntikortissa lukisi “Chief Happiness Officer”.

Entäpä ay-liike? Auttaisiko, jos yli 20 hengen yrityksiin valittaisiin Onnellisuusvaltuutettu? Olisi upeaa nähdä eri puolueiden edustajat kamppailemassa keinoista, jotka parhaiten auttaisivat työn ilon kehittymistä organisaatioissa!

Helpoin tapa tulla onnelliseksi on kuitenkin tehdä joku toinen onnelliseksi. Kokeile tätä! Käyntikorttien painattaminen on nykyään halpaa!