Kissajohtaminen

Hyvä sisko-verkostot pois valtionyhtiöiden hallituksista

Kansanedustaja Annika Lapintie (vas) ehdottaa blogissaan sukupuolikiintiöitä valtionyhtiöiden hallituksiin. Tämä ratkaisisi Lapintien mukaan valtionyhtiöiden hyvä veli-verkoston aiheuttamat ongelmat.

Finnairin valvonnasta vastaa naispuolinen ministeri Heidi Hautala, joka on mitä ilmeisimmin epäonnistunut tehtävässään, koska hän katsoi parhaaksi erottaa Finnairin hallituksen viisi jäsentä. Näistä kolme on naista.

Kolmen osaavan ja älykkään tyttären isänä vastustan sukupuolikiintiöitä kahdesta syystä:

mielestäni niin julkisen kuin yksityisenkin puolen työtehtäviin tulee valita pätevin henkilö iästä, sukupuolesta, etnisestä tausta tai sukupuolisesta suuntautumisesta huolimatta
sukupuolikiintiöt asettavat tehtäviin pyrkivät eriarvoiseen asemaan, mikä on tasa-arvolain vastaista

Tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa. Minusta tasa-arvoa ei paranna se, että naisia valitaan työtehtäviin tai yritysten hallituksiin heidän sukupuolensa perusteella. Tasa-arvokiintiöt tarkoittavat sitä, että pätevämpiä työnhakijoita syrjitään heidän sukupuolensa perusteella.

Ennen jako “miesten töihin” ja “naisten töihin” perustui fyysiseen voimaan ja perinteisiin sukupuolirooleihin. Sukupuoliroolit ovat edelleen olemassa, mutta muuttuneina.

Suurten julkisten yritysten hallitusten jäsenet ovat tyypillisesti suorittaneet kaupallisen, teknillisen ja joskus juridisen korkeakoulututkinnon. Kun hallitusten jäsenet ovat syntyneet pääsääntöisesti 1950- ja 1960-luvuilla, niin hallitusten jäsenten jakaumat heijastavat tuon ajan kauppa- tai teknillisissä korkeakouluissa opiskelleiden sukupuolijakaumia –jotka olivat hyvin miesvoittoisia. 1980-luvulla alkaneen kehityksen mukaan kauppa- ja oikeustieteiden opiskelijoista nykyisin on enemmistö naisia, kun taas DI-koulutus on edelleen hyvin miesvaltaista.

Tällä perusteella voidaan ennustaa, että naisten osuus muiden kuin teollisuusyritysten yritysten hallituksissa nousee ilman kiintiöitäkin 2020-luvulla enemmistöksi. Tässä ei mielestäni ole mitään tuomittavaa, jos henkilöt edelleen valitaan pätevyytensä mukaan enkä siksi ole vaatimassa mieskiintiöitä julkisten yhtiöiden hallituksiin.

Toinen asia on se, pitäisikö sukupuolikiintiöt ulottaa tämän niinsanotun ongelman alkulähteille eli oppilasvalintoihin.

Helsingin Yliopiston eläinlääketieteen aloittavista opiskelijoista on 98% naisia
Lääkäriopinnot aloittaista oli 64.6% naisia
Kasvatustieteiden opiskelijoista oli vain 10% miehiä

Jos menen lääkäriin, niin minua ei kiinnosta lainkaan lääkärin sukupuoli, vaan hänen pätevyytensä. Jos tarvitsen juridista neuvontaa, niin minua kiinnostaa neuvojen laatu eikä se, onko tämä asiantuntija mies vai nainen, hetero, homo vai lesbo. Opettajakoulutuksessa saattaa olla ongelmana, että naispuoliset opettajat priorisoivat “tyttömäisiä” opetusmenetelmiä, joka vaikuttaa poikien heikompaan opiskelumenestykseen. Aihe on epäilemättä poliittinen miinakenttä, jolle en uskalla tämän pidemmälle edetä.

On selvää, että sukupuolikiintiöiden ulottaminen yliopistojen sisäänottoihin merkitsisi opiskelijoiden tason laskua, koska jotkut opiskelijat ohittaisivat valintaprosessissa sukupuolensa perusteella “väärän” sukupuolen pätevämmät hakijat. Tästä tuskin seuraisi mitään hyvää valmistuneiden laadulle tai yhteiskunnallemme.

Joskus kuulee esitettävän, että naiset olisivat sijoittajina miehiä etevämpiä. Tämä on toki mahdollista, jos sijoituspäätöksiä ohjaa henkilön sukupuoli eikä rationaalinen ajattelu tai sijoituskohteiden analysointikyky.

Tällaisessa maailmassa parempia sijoituspäätöksiä tekevät naiset tulevat ottamaan haltuunsa maailman varainhoidon ja sitä kautta taloudellisen vallan. Ja jos maternalistisen maailman valtiaita kiinnostaa päätöksenteon laatu, ei julkisten yhtiöiden hallituksiin sukupuolikiintiöitä tule.

maaliskuu 18, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Johtaminen, Työmarkkinat | Jätä kommentti

Miten oikeat ihmiset käyttävät Windows 8:aa, OS X:ia ja Ubuntu Linuxia

Minusta tuntuu, että käyttöliittymien suunnittelijoiden pitäisi tavata ihan tavallisia ihmisiä, eikä miettiä “hienoja” piirteitä tai wow-efektejä. Muutos kun ei aina ole eduksi.

Windows:

“Where is Windows Explorer?”
“But there’s no Start menu!”
“This is not the final version, right?”
“Who put this out?”
“Are they trying to drive to Mac?”

No, olisiko Mac/OS X sitten parempi?

“He still loves the XP”
“Uh-oh, what’s coming up now..? What are these?”
“There’s something I’d like to see… Google”

Entäpä Ubuntu Linux?

“Mac and Linux must be from Europe ’cause they do things on the left side…”
“Some of this must be a mail program”
“I know what they are but I don’t know how to open them”
kohdassa 10:24 tulee esiin asia koko karuudessaan
“The one I couldn’t figure out is Powerpoint”
“Am I on a desktop here?”
“I am not sure if this relates to what I am trying to do here”
“I don’t like when everything disappears”

maaliskuu 17, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Työkalut, Videot | Jätä kommentti

Finnair: olen hämmentynyt

Minulla on vuosien varrella on hyvinkin läheinen suhde Finnairiin, monella eri tavalla. Olen kunniottanut yhtiötä ja sen ammattiylpeitä ihmisiä halusta tehdä oikeita asioita oikein. Tunnen niin toimialaa, yhtiön johtoa kuin henkilökuntaa vuosikymmenien takaa ja olen toiminut yhtiön puolestapuhujana monissa yhtyeksissä sen Suomelle strategisesta roolista johtuen.

On nähkääs niin, että kaikesta viestinnän digitalisoitumisesta riippumatta, tärkeät asiat hoidetaan nyt ja tulevaisuudessa henkilökohtaisilla, fyysisillä tapaamisilla ja tässä ovat runsaat ja ja nopeat lentoyhteydet keskeisessä roolissa.

Viime viikkojen tapahtumien jälkeen olen kovin hämmentynyt. Yhtiön toimintaympäristö on muuttunut 1978 tapahtuneen Yhdysvaltain ilmaliikenteen deregulaatiosta (kartellien purkamisesta) lähtien, joka pakotti perinteiset monopolistiset “flag carrierit” toimimaan markkinatalouden ehdoin. kartellien purkaminen eteni Eurooppaan 1990-luvulla ja seuraukset ovat näkyvissä kaikkialla.

Deregulaatioon eivät kaikki ole sopeutuneet, ja konkurssin ovat tehnet monet sopeutumattomat (Darwin!) yhtiöt kuten

United
American
Delta
Northwest
US Air
Continental
Eastern
TWA
Pan Am
Atlas
America West
Frontier
Braniff
Kitty Hawk (!)
Mesa Air
ATA
FLYi
Kellstrom
Midway
Tower Air
Hawaiian Airlaines
Sabena
Swissair
Mexicana
JAL
Malev
ja listaan odotellaan uusia lisäyksiä

Lentoyhtiöt ovat keskimäärin seksikkäitä, mutta huonoja bisneksiä. Ala on tehnyt tappiota viimeisen 10 vuoden aikana yhteensä n. 60 miljardia dollaria ja tappioputki jatkuu edelleen. Yhtiöiden haasteet ovat:

pääomaintensiivisyys
polttoainekustannukset
henkilökustannukset
verotus
käyttöaste

Pääomien (olipa kyseessä osto tai leasing) tehokas käyttö tarkoittaa sitä, että vain vahvalla rahoitusrakenteella voi pärjätä. Tämä johtuu lähinnä siitä, että polttoainekustannusten noususta johtuen vain uusilla koneilla operoiminen on kannattavaa. Jos et kykene uudistamaan laivastoasi, niin joudut maksamaan korkeita käyttökustannuksia. Tässä on etulyöntiasema pääomarikkailla ja investointihalukkailla Lähi-Idän öljyvaltioilla.

Toisin kuin ympäristöaktivistit väittävät, modernit lentokoneet ovat erittäin polttoainetaloudellisia. Huonotkin yhtiöt pystyvät liikuttamaan matkustajia pienemmällä polttoainekulutuksella kuin Toytota Prius. Yhtiöt eivät vain osaa kommunikoida tätä, joka on johtanut erilaisten tarpeettomien ympäristöverojen käyttöönottoon, joka entisestään heikentää lentoyhtiöiden kilpailukykyä muihin liikennemuotoihin nähden.

Henkilöstökustannukset ovat toinen merkittävä tekijä, joissa perinteisillä yhtiöillä on ollut merkittäviä sopeutumisvaikeuksia. Yhtiöt ovat perinteisesti hoitaneet kaiken ruoan valmistuksesta, lähtöselvityksestä ja matkatavaran kuormaamisesta huoltoon ja lentämiseen. Näitä toimia on sittemmin ulkoistettu osa-alueisiin erikoistuneisiin yhtiöihin, joiden toiminta on tehokkaampaa eli siis halvempaa.

Yhtiöt ovat pyrkineet keskittymään oleelliseen, joka on laivaston operoiminen. Tämä on sikäli haasteellista, että perinteiset yhtiöt joutuvat kilpailemaan vanhoilla, monopoliajoilta perityvillä työehtosopimuksilla uusien, modereneilla laivastoilla ja halvemmilla sopimuksilla operoivien halpalentoyhtiöiden kanssa tilanteessa, jossa niin liike- kuin yksityisasiakkaatkin preferoivat hintaa.

Halvoilla hinnoilla saadaan koneet täyteen. Tyhjien tuolien lennättäminen ei ole kannattavaa.

Finnair käy eloonjäämistaistelua. Omaan kriisiyhtiön johtamisen kokemukseeni perustuen väitän, että näissä taisteluissa ihmisiä johdetaan edestä ja oleellista on yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki.

Niin yhtiön hallitus kuin toimiva johtokin on kompuroinut juuri näissä keskeisissä menestystekijöissä. Hallitusta ollaan vaihtamassa ja seuraavaksi vaihtuu toimitusjohtaja, riippumatta siitä kuinka hyvää työtä hän onkaan tehnyt. Työntekijöiden motivoiminen uusiin uhrauksiin tuskin tulee muuten onnistumaan.

Niin, vielä yksi hämmentävä asia: Pekkarisen lausuntoon perustuen yritin etsiä Finnairin sivuilta yhtiön hallintomallia, joka siellä pitäisi pörssin sääntöjen mukaan olla. Sellaista ei löytynyt, mutta yhtiö viittaa noudattavansa “ilman poikkeuksia” pörssin geneerisiä suosituksia.

Tämä suosituksen kohdan 15. “Riippumattomuuden arviointi” mukaan “ hallituksen jäsen ei ole riippumaton, jos…

d) jäsen kuuluu toimivaan johtoon toisessa yhtiössä, ja yhtiöiden välillä on tai on viimeisen vuoden aikana ollut asiakkuus- toimittajuus- tai yhteistyösuhde, joka on merkittävä tuolle toiselle yhtiölle;
e) jäsen kuuluu toimivaan johtoon sellaisessa yhtiössä,
jonka hallituksen jäsen kuuluu toimivaan johtoon ensin tarkoitetussa yhtiössä (ristikkäinen valvontasuhde);

Olen hämmentynyt, kolmestakin syystä:

1. miksi hallituksen jäseniä nimitettäessä ei noudateta yhtiön hallintomallia?

2. kun kyseessä on valtionyhtiö, niin miksi vastuullinen ministeri ei puutu nimityspolitiikkaan?

3. miksi Finnair ei luulu Solidiumin salkkuun?

No, huonomminkin voisi olla asiat…

maaliskuu 15, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Johtaminen, Työn sisältö | 2 kommenttia

Calle hakee 62.000 työpaikkaa

Ruotsalaisella Carl Emilssonilla Lundista ( 27 ) on siinä mielessä tavallinen tarina, että mieheltä jäi lukio kesken ja kaveri meni töihin.

Jossain vaiheessa lukuinnostus palasi, ja Calle suoritti lukion loppuun. Töitä ei tämän jälkeen löytynyt ja Calle ilmoittautui kortistoon. Työnvälitys ei halunnut maksaa päivärahaa sillä perusteella, että Calle ei ollut “tarpeeksi” aktiivinen työnhaussa.

No, Calle ei tästä suostunut syrjäytymään, vaan keräsi tietokannan potentiaalisista työnpaikoista. Kannassa on 62.000 työpaikkaa 15.000 eri työnantajalta. Sitten hän kirjoitti vakiomuotoisen hakemuksen ja painoi “skicka” -nappia. Callen daattori lähettää n. 300-350 hakemusta tunnissa, joten runsaan viikon kuluttua on ainakin aktiivisuutta työnhaussa osoitettu. En tiedä Callen teknologioista, mutta tuon kannan rakentaisi searchbotilla helposti.

Toivotaan, että Calle saa hyviä työtarjouksia, asenne on miehellä ainakin kohdallaan!

maaliskuu 1, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Työmarkkinat | 3 kommenttia

Pääomasijoittajan muistilista

Pääomasijoittajia kiinnostaa ensisijaisesti yksi asia:

EXIT

Eli jos sijoitan liikeideaasi, niin

Miten saan sijoitukseni tuottoineen takaisin?
Mikä on sijoitetun pääoman tuotto, eurot ja prosentit?
Milloin se toteutuu?
Miten uskottava tämä on?

Tätä päätöstä varten joutuu sijoittaja arvioimaan monia erilaisia asioita, kuten:

Liikeidean toteuttajat. Ei ideoihin sijoiteta, vaan niiden toteuttajiin, ihmisiin.
Luotettavuus. Vain luotettaviin ihmisiin kannattaa sijoittaa. Hyvä sijoittaja selvittää taustat joka tapauksessa. Jos taustasi on jollain tavalla hämärä, ei rahaa tule. Konkurssi ei ole ongelma, konkurssirikos on. Antavatko avainhenkilöt luotettavan vaikutelma? Miksi?
Intohimo. Jos sinulla ei ole intohimoa, niin miksi minullakaan olisi?
Visio ja liikeidea. Tämä ei ole tärkein asia! Keskeinen haaste on idean ymmärrettävyys. Ei kukaan sijoita asioihin, mitä ei ymmärrä. Idean on oltava jollain tavalla mullistava tai toimialan pelisääntöjä muuttava –mutta silti realistinen eli toteutettavissa oleva. Riskirahaa ei laiteta varmoihin kohteisiin, niitä varten saa rahaa pankista. (Osa suomalaisista pääomasijoittajista tosin etsii “mullistavia mutta varmoja” kohteita. Sellaisia ei ole, valitan.)
Kokemus. Onko sinulla kokemusta idean kohteesta, toimialasta, markkinoista, asiakkaista ja heidän tarpeistaan? Millaista kokemuksesi on? Asiakkaiden tarpeiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin edistyksellinen teknologia.
Osaaminen. Mitä osaat todella hyvin? Mitä konkreettista tiedät asiasta? Eivät sijoittajat rahoita sinua kiinnostavien asioiden opiskelua.
Markkinointi ja myynti. Mikä on tuotteen markkina ja miten aiot saada tuotteen (palvelun) markkinoille? Jos tästä ei ole osaamista, niin miten ajattelit hankkia sitä? Tämä on keskeinen puute teknologiasektorilla. On toki toimialoja (kuten biotech), joissa exit voidaan tehdä ennen tuotteen saamista markkinoille, mutta nämä ovat poikkeuksia.
Liiketoiminnan eli ihmisten johtamisen kokemus. Kukaan ei osaa kaikkia asioita, mutta liiketoimintaan kuuluvat “kaikki” asiat. Yksin ei voi tehdä mitään. Osaatko johtaa ja innostaa asiantuntijoita?
Sitoutuminen. Oletko itse sijoittanut tähän? Miksi minä sijoittaisin, jos et sinäkään? Oletko valmis sitoutumaan hankkeeseen 4-5 vuoden ajaksi, vaikka vastoinkäymisiä tulee?
Kyky vastaanottaa neuvoja. Jääräpäisyys ei ole hyve, kyky kuunnella asiakkaita on. Tuuliviirimäisyys on kuitenkin epäuskottavaa. Sijoittajat antavat joka tapauksessa neuvoja, ja ne voivat jopa olla hyviä. NIH ei ole hyvä strategia.
Taloudelliset laskelmat. Nämä ovat usein heikolla tolalla. ja mikä olikaan sen kohdemarkkinan koko? Uskottavuus katoaa helposti, jos yrittäjällä ei ihan vääriä käsityksiä kustannuksista ja tuotoista.
Kilpalija-analyysi. Kaikilla tuotteilla tai palveluilla on kilpailijoita. Tämän väheksyminen kertoo epärealistisuudesta. Onko kilpailumeresi väri sininen vai punainen?
Riskien hallinta. Start-upien suurin riski on yrittäjien jaksaminen ja toiseksi suurin myyntitoiminnan epäonnistuminen. Miten nämä ja monet muut hallitaan?

No risk, no fun!

helmikuu 11, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Henkilöarviot, Johtaminen, Työn sisältö, Videot | 3 kommenttia

Johdon arkipäivää -ja viikonloppuja- globaalissa liiketoiminnassa

Selväjärkinen John Beeson kertoo Harvard Business Review-blogissaan totuuksia kansainvälisen yrityksen johtamisesta otsikolla The Myth of Work-Life Balance.

Yhteenvetona:

lomia ei enää ole –ainakaan niitä ei voida pitää
alemman tason johtajat luulevat, että yritysjohto voi päättää itse ajankäytöstään
moderni teknologia mahdollistaa kommunikoinnin milloin tahansa
globaali liiketoiminta = 7/24

Tällaisessa vuosia mukana olleena lisäisin vielä

jatkuvan matkustelun
delegoinnin puutteesta johtuva itse aiheutettu henkisen ylikuormitus
kykenemättömyyden sanoa ei

Rovio on pieni, mutta globaalisti toimiva yritys. Täällä ei tilanne ole -ainakaan vielä- näin paha, mutta haaste on tiedostettu. Hetkittäin maailma tuntuu vyöryvän päälle, mutta tällöin kannattaa hengittää syvään ja priorisoida. Jos valuuttakauppiaasi soittaa sinulle klo 19 illalla, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa olevansa kotona ja pyytää palaamaan asiaan seuraavana päivänä.

On hauskaa, että “kaikki” haluavat tehdä bisnestä kanssamme, mutta “kaikille” ei valitettavasti riitä aikaa ja huonosti tekeminen kostautuu nopeasti. Ja tämä oli siis se “Happy Problem”

Britney laulaa asiaa:

helmikuu 3, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Esimies-alaissuhteet, Johtaminen, Työn sisältö, Videot | Jätä kommentti

Miksi Yhdysvalloissa on niin paljon juristeja?

Yksinkertaisesti siksi, että se on niin kannattavaa.

Ajatellaanpa tavanomaista yritysten välistä riitajuttua:

Firma Adam & Sons kysyy lakiasiaintoimisto BIll & Boysilta, kannattaisiko yritys Cowboy & Girls haastaa oikeuteen 1 miljoonan dollarin erimielisyydestä ja mitä arvioidaan asianajokustannuksiksi.

BIllin arvio on,että menestymisen mahdollisuus on 50% ja kustannukset ovat 100.000 dollaria.

Tällöin kyse on periaatteessa vedonlyönnistä, jossa

1. Adamin on mahdolista yhdeksänkertaistaa panoksensa tuotto eli tienata 100.000 kuluilla 1.000.000
2. Kun todennäköisyys on 50%, niin voitto olisi todennäköisesti 400.000 palkkion vähentämisen jälkeen
3. Suurin hävittävä summa on 100.000 dollaria, Yhdysvalloissa ei riita-asioissa useinkaan makseta vastapuolen kuluja.

Bill ehdottaa Adamille toista diiliä; palkkio on 30% voitettava summasta, mutta palkkiota ei peritä jos hävitään.

Billillä on tässä siis kaksi hyvää vaihtoehtoa; ansaita joko 100.000 tai 300.000! Adam suostuu tähän uuteen ehdotukseen, jossa ei voi hävitä.

Sitten Bill ottaa yhteyttä Cowboyhin ja esittää miljoonavaatimuksensa.

Cowboy keskustelee oman lakiasiantoimistonsa Danielin kanssa, joka arvioi voittamistodennäköisyydeksi 50% ja kustannuksiksi 100.000.

Tällöin Cowboylla on seuraavat, huonot vaihtoehdot:

4. Varma häviö 1.000.000 dollaria
5. Todennäköinen häviö 500.000 + 100.000 dollaria
6. Yhtä todenäköinen voitto hintaan 100.000 dollaria

Cowboy ei tietenkään valitse vaihtoehto 4:ää ja koska voitto on mahdollinen, alkaa oikeusjuttu.

Sen aikana Bill ehdottaa Danielille neuvotteluja, jossa tarjotaan sovintoa hintaan 800.000 dollaria. Tinkaamisen jälkeen päädytään 500.000 dollarin sovintoon.

Voittajia on neljästä osapuolesta kolme:

- Adam 500.000 – 150.000 = 350.000
- Bill 150.000
- Daniel 100.000

Osapuolista siis kolmelle neljästä on kannattavaa ajaa juttua. Lisäksi kansantalousmiehet ovat sitä mieltä, että tässä syntyy bruttokansantuotetta, mikä on hyvä asia. Myös verotettavaa syntyy niin yritysverotuksen kuin tuloverojenkin puolella.

Häviäjiä on vain yksi osapuoli eli Cowboy, jolle tuli 600.000 ylimääräiset kulut. Firman Hallitukselle tämä selitetään voitoksi.

Ainoat varmat häviäjiät olivat alusta alkaen veronmaksajat, mikäli riidassa ei käytetty välimiesoikeutta.

Tämän vuoksi Yhdysvalloissa on paljon juristeja. Suomessa asianajajaliitto ei pidä hyvänä esimerkissä kuvattua prosenttipalkkiomallia. Sitä kuitenkin käytetään jossain määrin. Myös mahdollisuus joutua maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut hillitsee käräjöintihaluja. Samoin välimiesmenettelyn varmasti korkeat lähtökustannukset.

Edellinen on samalla esimerkki klassisesta agenttiongelmasta. Agentin eli asiamiehen, tässä siis juristien etu poikkeaa päämiehen edusta. Vastaavaa esiintyy myös muualla yhteiskunnassamme:

lääkärikeskuksissa tehdään kyseenalaisia tutkimuksia, jos laskun maksaa kolmas osapuoli kuten yritys tai vakuutusyhtiö.
meklarien kannattaa käydä mitä tahansa pörssikauppaa, koska palkkio perustuu osuuteen transaktiosta eikä saatuun hyötyyn.
sijoitusrahastojen kulut ovat prosenttiosuus sijoitetusta pääomasta, ei voitosta. Tällöin mikä tahansa sijoitus kannattaa –rahastonhoitajalle.
paljon matkustavat työntekijät preferoivat sellaisia lentoyhtiöitä, jotka tarjoavat parhaat lentopiste-edut. Laskun maksaa työnantaja.
jne.

Agenttiongelma on osin myös sanktioitu lailla.

Tätä asiaa käsitellään jo neljä vuotta julkisuudessa ollut Nova Group-jutussa, jonka oikeuskäsittely on loppulausunnoilla ja päätöksiä odotetaan lähiaikoina.

Olipa lopputulos mikä tahansa, niin varsinainen uutinen olisi se, että yksikään osapuoli ei valittaisi seuraavaan oikeusasteeseen…

helmikuu 1, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Työmarkkinat, Työn sisältö, Videot | Jätä kommentti

Do You want to be Rovio’s CFO?

We are seeking an experienced, motivated and collaborative leader for the position of

Chief Financial Officer

The CFO is a member of our Management Team and reports to the CEO. The CFO will be a key contributor to the overall profitability and growth of the organization. Succesful candidates are expected to have a very high level of financial and analytical ability and have a proven track record of strategic financial thinking and execution of sound risk management practices.

The ideal candidate will possess a minimum of 10 years of financial management and business development experience and a solid understanding of financial planning, budgeting and forecasting. Experience in corporate governance and financial reporting in publicly listed companies or an equivalent knowledge of IFRS is required. Experience in investment banking is an asset.

The candidate is expected to have a demonstrated experience, with the ability to create new business opportunities and produce high-quality results independently.

The role requires ability to work on multiple projects simultaneously and excellent organizational, communication and leadership skills. The candidate is expected to have experience in giving public presentations to different stakeholders as a company reprensentative. We offer a great opportunity to take part in the development of the firm and great colleagues in an informal, team-oriented, international and inspiring working environment.

For more information and applications, please contact Mr. Lasse Pehto, Pro-Source Oy at lasse.pehto@prosource.fi or +358-405-608-696.

What we are and what we do: http://www.rovio.com/

Follow us on Twitter: http://twitter.com/#!/RovioHQ

PS. We have 60+ other great opportunities at http://www.rovio.com/en/careers Please check!

tammikuu 22, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Johtaminen, Työmarkkinat, Videot | Jätä kommentti

Paavo Arhinmäki on iPad

Tekniikka & Talous on luultavasti Suomen aliarvostetuin media. Eilisessä numerossaan T&T julkisti vastauksia kysymyksiinsä, joita he olivat esittäneet presidenttiehdokkaille. Kiinnostavin kysymys oli mielestäni “Jos olisitte esine, mikä esine olisitte ja miksi?”

No, Arhinmäki oli siis iPad. Laite, jolla voi katsella muiden tuottamaa sisältöä ja jota hallitsee diktaattoorin tavalla maailman (yli)arvostetuin monopoli, joka vaatii asiakkaaltaan erilaisia henkilökohtaisia tietoja ja joka ei tue yleisiä standardeja kuten usb, flash, jne. Kiitos Paavolle tästä arvojesi avaamisesta.

Biaudet olis mielestään LED-lamppu. Paljån kylmää, paikallista valåa eikä ollenkaan lämpöä. Tack!

Essayah oli kynttilä, “koska se luo valoa, lämpöä ja tunnelmaa”. Tärkeä rituaaleissa ja 1000-luvun teknologiaa.

Haavisto ei ole esine, tietenkään. Eikä Väyrynenkään.

Niinistö ei ole ainakaan potkupallo, vaan kirja. Onko kirjan juoni dekkari, rakkausromaani vai Mitä-Missä-Milloin, jää lukijan (äänestäjän?) arvattavaksi.

Soni on mielestään löylykauha. Ok, heitot saavat aikaan ääntä ja hetkellisesti lämpöäkin. Efekti kestää n. 30 sekuntia.

Niin, ja Lipponen ei (tietenkään) halunnut vastata mitään.

Äänestä oikein! Äänestä Esinettä!

tammikuu 21, 2012 Kirjoittanut Mikko Setälä | Johtaminen | Jätä kommentti

Osta äänestyskone!

Miksi tyytyä käyttämään netin vaalikoneita, kun nyt on myytävänä kokonainen järjestelmä kansanäänestyksiä varten!

Irlannin tasavallan hallitus on päättänyt laittaa myyntiin 7 5oo kpl äänestyskoneita, joita on käytetty vain kerran –kymmenisen vuotta siten.

Yhteensä 54,7 M€ maksanessa projektissa (vähän) käytetyt laitteet irtoavat luultavasti halvalla, sillä Irlannin valtionvarainministeri Michael Noonan on luonnehtinut laitteita “arvottomiksi”.

Myyynnissä on siis