Kissajohtaminen

Miten asiantuntijoita paimennetaan

Organisaatiomuutokset eivät selvitä SOTKUa

Suomen terveydenhuoltomenot suhteessa BKT:hen ovat hieman pienemmät kuin muissa Pohjoismaissa ja hieman suuremmat kuin OECD-maissa keskimäärin. Esimerkiksi vanhustenhuollon kustannukset ovat vähentyneet, eivät kasvaneet 2000-luvulla.

Miksi siis meille kerrotaan terveydenhuollon olevan kriisissä ja SOTKUa (SOsiaali- ja Terveydenhuollon KokonaisUudistus) hämmennetään nyt oikein olan takaa monien ministerien ja keskenään kilpailevien työtyhmien kautta?

Kriisi on tässä hetkessä liioilteltua, mutta epäilemättä väestön ikääntyminen aiheuttaa taloudellisia haasteita huoltosuhteen heiketessä ja siis verotuolojen vähentyessä.

Kyse on oleellisesti terveyden- ja sairaanhoidon panos/tuotos-suhteesta eli kuinka paljon vaikuttavuutta eri toimenpiteillä saadaan aikaan -ja tässä on merkittäviä eroja ja erilaisia trendejä.

Korjattavaa tuotantoprosesseissa on ja sen tietävät asiantuntijat itsekin. Ilahduttavaa on se, että esimerkiksi HUS-alueella ja Varsinais-Suomessa on sydäinfraktipotilaiden vuoden kuolleisuus vähentynyt 40% kymmenessä vuodessa, mutta Pohjois-Karjalassa ei kuolleisuudessa ole juuri muutoksia ole saatu aikaan.

Infarktit

Toinen johtopäätös on, että pääkaupunkiseudun kuntaliitoksia ei oikein voida perustella toiminnallisilla syillä. Poliittisilla, organisaation muotoon keskittyvillä lainsäädännöllisillä päätöksillä ei ole mahdollista ratkaista asiantuntijaorganisaatioiden palvelutuotannon haasteita, siihen auttaa johtamisen ja prosessien parantaminen.

SOTKU on solmussa ja poliitikkojen lääkkeet aukaisemiseksi ovat siis vääriä –ja juuri siksi niistä ei voida päästä yksimielisyyteen, vaan asiat vellovat työryhmästä ja vuodesta toiseen.

”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä, maailmankaikkeus ja ihmisten typeryys. Enkä ole varma tuosta ensimmäisestä.” (Albert Einstein)

huhtikuu 21, 2013 Posted by | Johtaminen, Koulutus, Työmarkkinat | Jätä kommentti

Kiinassa voi ”soittaa” kuolleille

Kansan Päivälehden mukaan Sheyangilaisen hautausmaan hautakiviin liitettyjen QR-koodien avulla voivat matkapuhelimen käyttäjät linkkautua vainajaa varten tehdyille webbisivuille. Tarkoitus on kertoa vainajan elämästä haudoilla vieraileville. Sivuille päässee muutenkin webistä.

Hautausmaan johtajan Hu Yefengin mukaan palvelun ovat tähän mennessä hankkineet kymmenen vainajan omaiset läheistensä hautakiviin. Asia on herättänyt vilkasta keskustelua puolesta/vastaan.

Uutinen antaa aihetta ajatella henkilön tietosuojaa yleisemminkin. Koska kuollut henkilö ei voi enää ottaa kantaa itsestään julkaistavaan materiaaliin, niin tulisiko laatia erityinen digitaalinen testamentti, jossa annettaisiin määräyksiä tämäntyyppisten asioiden hoitamiseen.

Entäpä kuoleman jälkeen jäänyt digitaalisessa muodossa oleva aineisto? Julkisessa hallinnossa ja yritysmaailmassa on dokumentinhallinnan päätepiste aina arkistoidun materiaalin tuhoaminen.

Yksityishenkilöiden osalta asia on tätä hankalampi, koska nettiyhteisöissä on runsaasti henkilöä koskevaa niin henkilön itse kuin muidenkin julkaisemaa materiaalia, jonka oikeudet ovat usein palvelun ylläpitäjällä. Siksi jokaisen kannattaisi ottaa kantaa aiheeseen, osa materiaalista voi olla hyödyllistä perikunnallekin ja syytä tallentaa, osa olisi epäilemättä hyvä tuhota jo pelkästään häveliäisyyssyistä. Ja, kuten tunnettua, delete-nappi ei tässä ole tehokas väline, eikä esimerkiksi Facebook-profiilin poistaminen poista kaikkea henkilö koskevaa palvelusta tai sen pohjalta muodostetuista muista palveluista.

Erityistä lainsäädäntöä eikä oikeustapauksia asiasta ei taida olla muuten kuin tekijänoikeuslain piiriin kuuluvissa tuotteissa?

Kuka hallinnoi profiiliani LinkedInissä, Facebookissa, WordPressissä ja Amazonissa kun olen kuollut?

Joitakin kaupallisia hallinnointipalveluja on jo saatavana, ne olisi hyvä auditoida.

maaliskuu 23, 2013 Posted by | Yleinen | Jätä kommentti

Liikunnan ja työnteon yhdistäminen?

Kun tavallisissa fillareissa on tavarateline, niin kuntopyörään on Fitdesk lisännyt telineen läppärille tai tabletille. Ei ehkä parhaimmillaan korkean sykkeen alueella?

Voisiko tavallista kuntopyörää tuunata tähän tyyliin?

Fitdesk

maaliskuu 23, 2013 Posted by | Työkalut | 2 kommenttia

Excel-mystiikkaa

Uusien, kehitteillä olevien liiketoimintojen kannattavuutta arvioitaessa on yleisemmin käytössä kaksi menetelmää:

  • intuitio
  • liiketoiminnan mallinnus

Bisness-kirjallisuus on tuottanut lukuisia (Ford, Jobs, Branson, Gates) sankarijohtajien saamista oivalluksista, jotka ovat johtaneet loistavaan taloudelliseen menestykseen.

Näistä voi sanoa lähinnä sen, että voittajat kirjoittavat historian omalla tavallaan. Ilman näkemystä ja strategiaa ei laivoja pysty ohjaamaan, mutta pelkkään intuitioon uskominen on todella harvinaista, yleensä näissä tapauksissa on ollut kyseessä markkinoiden tai teknisen ympäristön muutoksesta, joka on havaittu ja kyetty hyödyntämään. Kirjoja epäonnistumisista ei sen sijaan juuri markkinoilta löydy, joskin Isaacsonin kirjoittama 600-sivuinen Jobs-järkäle sisältää nämäkin elementit.

Toinen tapa on lähteä mallintamaan uutta liikeideaa taulukkolaskennan avulla. Taulukkolaskennan merkitystä yrityssuunnittelussa on vaikea yliarvioida, koska sen avulla pääsee osaava ja liiketoimintaa tunteva henkilö tekemään nopeastikin päätöksiä esimerkiksi investoinneista ja kannattavuuksista.

Ongelma onkin juuri adjektiiveissa osaava ja liiketoimintaa tunteva. Yhdistelmä on hieman harvinaisempi, asiantunijoilla kun on taipumus erikoistua. Olen vuosien varrella nähnyt useita virheellisesti laadittuja excel-malleja, joiden keskeiset haasteet ovat väärissä oletuksissa ja välttämättömien edellytysten unohtamisessa.

Koska mallit ovat usein melko kompleksisia ja kokonaisuuden hahmottaminen on vaikeaa, muuttuu jonkun toisen tekemä, dokumentoimaton malli eräänlaiseksi totuudeksi, jonka oikeellisuutta on ulkopuolisen vaikea arvioida.Varsinkin tyylikäs ulkoasu voi pettää.

Muutama vuosi sitten tuli vastaani erään pääomasijoittajan käyttämä malli, jossa pohjalla oleva  perusmatematiikka oli virheellinen. Montakohan sijoituspäätöstä ko. mallilla oli tehty? (Ok, huijasin linkissä, mutta tarina on muuten tosi!)

 

 

maaliskuu 14, 2013 Posted by | Johtaminen, Työkalut, Videot | Jätä kommentti

Kriisiä odotellessa

Euroopassa sekä valtiot että kansalaiset ovat velkaantuneita. Yrityksillä sitävastoin menee vaihtelevasti. Mikä tähän on syynä?

Valtioiden velkaantuminen on itse asiassa sama asia kuin kansalaisten. Valtiot käyttävät kansalaisten rahaa kuluihin ja investointeihin ja lainaavat loput. Valtion veloista vastaavat sitten kansalaiset.

Tällaisessa tilanteessa siis molemmat osapuolet elävät yli varojensa lainaamalla rahaa sellaiseen kulutukseen, johon ei oikeastaan olisi varaa. Tilanne on sama Yhdysvalloissa, Japanissa taas valtio lainaa rahaa omilta kansalaisiltaan.

Kansalaisten kulutuksen kierrättäminen valtion ja kuntien kautta on monella tavalla ongelmallista:

  1. maksuttomien palvelujen (ja tuotteiden) kysynnälle ei ole ylärajaa, joten kuluilla on taipumus kasvaa
  2. julkisen kulutuksen kohteiden tarpeiden arviointi on vaikeaa
  3. julkisen kulutuksen suunnittelu ja hallinnointi lisää kustannuksia
  4. hallinnolla on julkisen kulutuksen määrän suhteen klassinen agenttiongelma
  5. toinen agenttiongelma syntyy, koska suuri osa kansalaisia saa tulonsa valtiolta ja kunnilta

Koska eri maiden poliitikoilla ja siten mailla on taipumus seurata naapurimaidensa toimintaa, niin aatteet, toimintamallit ja siten ongelmatkin leviävät maasta toiseen. ”Ruotsissakin tehdään näin.”

Edellä kuvatut, julkisen kulutuksen ongelmat ovat olleet piilossa niin kauan kuin eurooppalaiset tuotteet ovat olleet kilpailukykyisiä ja kasvanut tuottavuus on lisännyt verotuloja. Tämä kehitys on sittemmin valitettavasti kääntynyt, mutta julkisen kulutuksen rakenteet ja suuruus jäänyt ennalleen.

Sitten kun valtiot eivät enää saa velkaa kaupallisin ehdoin, syntyy

  • pakko vähentää julkista kulutusta (epäsuosittuja leikkauksia)
  • tehostaa julkista kulutusta (rahaa tarvitaan vähemmän)
  • tarve saada lainaa epäkaupallisin ehdoin (tällä hetkellä suosituin linja)
  • järjestellä vanhoja lainoja uudelleen (suosittua tämäkin)
  • kiristää veroja (no ilman muuta!)
  • parantaa kansantalouden kilpalukykyä
  • myydä omaisuutta, jotta velkaa tarvittaisiin vähemmän (ei lainkaan suosittua)

Tässä tilanteessa Eurooppa on ollut jo vuosia ja Japani kymmeniä vuosia. Julkisen kulutuksen vähentäminen on teknisesti nopeinta –ja käytännössä edellä mainituista kohdentamis- ja agenttiongelmista johtuen vaikeinta. Kreikka on tästä ääriesimerkki, kreikkalaiset ovat oikeasti paljon köyhempiä kuin luulevat –ja tätä tosiasiaa on vaikea hyväksyä.

Suomen ja Kreikan välillä on kuitenkin vain aste-ero ja haluttua elintasoa on täälläkin ylläpidetty velkaantumalla.

Ennen 90-luvun alun Suurta Lamaa ratkaisi Suomi perinteisesti edellä mainitut ongelmat parantamalla kansantalouden kilpailukykyä heikentämällä valuutan vaihtokurssia, jolloin kansalaiset tosiasiallisesti köyhtyivät, mutta tuottavuus parani. Tämä johti sitten korkeisiin palkankorotuksiin ja pohjusti seuraavaa devalvaatiota.

Globalisoituminen on johtanut siihen, että eurooppalainen tuottavuus kilpailee muiden maiden tuottavuuden kanssa. Tässä kilpailussa eivät EU-maat oikein pärjää. Tuottavuutta eli siis aikaansaannoksia/henkilö voidaan lisätä seuraavilla periaatteessa yksinkertaisilla toimilla:

  • lasketaan kustannuksia eli siis palkkoja (”sisäinen devalvaatio”)
  • tehdään samalla palkalla enemmän tunteja (työehtojen muutos, yrittäjämäinen toiminta)
  • tehdään enemmän/tunti (osaamisen ja prosessien parantaminen, työkalut, automaatio)
  • vähennetään virheitä (vähän sama kuin edellä)
  • tehdään arvokkaampia asioita/tunti (osaamisen ja prosessien parantaminen, brändit, laatu)

Kaikki nämä keinot ovat vaihtelevassa määrin käytössä, yritysmaailmassa.

Verovaroista palkkansa saavilla ihmisten (ja muiden agenttiongelmaisten) kannattaa kuitenkin vastustaa useimpia edellisiä, koska julkisen tuottavuuden paraneminen johtaa epäilemättä myös julkisten työpaikkojen vähenemiseen ja heikentää kykyä vaatia palkankorotuksia. Muut kansalaiset eivät yleensä jaksa ajatella tätä kuviota kokonaan, koska ilmaisia tai halpoja palveluja on mukava saada ja niistä on ikävä luopua.

Politiikkaa ja yleistä keskustelua seuraava tulee nopeasti sellaiseen lopputulokseen, että muutosta tähän kehitykseen tuskin tulee muutoin kuin kriisiytymisen kautta. Suomalaiset ovat muutenkin parhaimmillaan kriiseissä, joten odotellaan sitten sitä😦

maaliskuu 7, 2013 Posted by | Työmarkkinat, Työn sisältö | 4 kommenttia

Stay Tooned!

Check http://www.angrybirds.com/toons !

helmikuu 27, 2013 Posted by | Työn sisältö | Jätä kommentti

Luxus-Lexus ja työnteon etiikka

Pistipä silmääni Metron otsikko ”Väärin tankattu luksus-Lexus päätyi korjaamolle”.

Jutussa toimittaja Marju Järvinen kuvaa niitä arkisia harmeja, joita vääränlaisen polttoaineen tankkaaminen nykyautoilijalle voi aiheuttaa. Otsikointi voidaan kokea jossain määrin vahingoniloisena, mutta tämä riippuu lukijan autotuntemuksesta ja ehkäpä myös sosioekonomisesta asemasta. Kyseessä on nimittäin 4-5 vuotta vanha 25-30.000 euron hintainen kulkupeli, joka ei yleisten kriteerien mukaan oikein voi pitää varsinaisena ökyautona. (Palaan tuohon ökyyn vähän tuonnempana, kutkuttava sana.)

Juttua mielenkiintoisempaa oli lukea kommenteja aiheesta, joista osa olikin selkeästi vahingoniloisia, osassa arvioitiin auton luksusmaisuutta ja osassa sitten suomalaista kansanluonnetta. Näistä tuo viimeisin on tietenkin mielenkiintoisin aihe, varsinkin näin suomalaisen subjektiivisesta näkökulmasta katsoen.

En itse usko, että suomalaiset olisivat sen kateellisempia kuin muutkaan pohjois-eurooppalaiset verrokkimme, vaan kyseessä on mielestäni soveliaisuuden kulttuurista.

Kulttuurillamme on voimakas kristillinen tausta, jonka periaateiden mukaan yhteiskuntamme jäsenet sanattomalla sopimuksella toimivat, uskonnosta riippumatta.

Weberin mukaan luostarien kristillinen askeesi näkyy protestanttisessa etiiikassa ja siitemmin kapitalismissa ”maailmansisäisenä” askeesina, jonka mukaan elämä on organisoitava työn ympärille. Useimmilta meiltä on kadonnut se tietoinen protestattinen ajatus, jonka mukaan Jumalaa palvellaan parhaiten meille ”asetettua” tehtävää täyttäen, mutta meille on aika edelleen on arvokasta ja sen hukkaaminen on väärin. Juuri tälle pohjalle rakentuu niin suomalainen kuin saksalainenkin yhteiskunta , joka tavoittelee kansantuotteen maksimointia ja joka paheksuu niin kotimaisia kuin kreikkalaisiakin laiskureita.

Säästäväisyys ja työnteko johtavat onnekkaassa tapauksessa pääomien kertymiseen, mikä sinänsä kyllä on hyväksyttävää, mutta siitä nauttiminen esimerkiksi hienompia autoja ostamalla on ”turhuutena” tuomittavaa.

”Kapitalistin tulee olla laskelmoiva ja riskejä ottava, mutta myös maltillinen ja luotettava,
askeettisesti työlleen omistautunut sekä periaatteistaan kiinni pitävä. Ihannekapitalisti
ei tuhlaa eikä kerskaile rikkauksillaan vaan nolostuu ulkoisista tunnustuksista.
Hän ei saa omaisuudestaan muuta nautintoa kuin tunteen siitä, että on tehnyt
työnsä hyvin.”  (Juha Sihvola, 2005)

OP-Pohjolan kuluttajabarometrin mukaan kolmannes suomalaisista on sitä mieltä, että taloudellisesta menestyksestä kuuluu vaieta ja 15% on salannut sijoituksiaan ja säästöjään jopa läheisiltään.

”Kell’ onni on, se onnen kätkeköön”, Eino Leino ja Max Weber taitavat olla oikeassa.

helmikuu 12, 2013 Posted by | Työmarkkinat, Työn sisältö | Jätä kommentti

Valitse: sininen vai keltainen?

Alankomaista terveisiä!

helmikuu 6, 2013 Posted by | Yleinen | Jätä kommentti

Miksi nörtit eivät pääse treffeille?

Takavuosina paperilehtenäkin ilmestyneen Infoworldin ex-kolumnisti nyk. blogisti Robert X. Cringley kertoi tuovansa markkinoille uuden version mainiosta 90-luvun eepoksestaan ”Accidental Empires: How the Boys in Silicon Valley make Their Millions, battle Foreign Competition And Still can’t get a Date”.

No, Cringley kertoi julkaisusta viime viikolla, ja asiasta virisikin mielenkiintoinen keskustelu. Nimittäin siitä, oliko kirjan julkaisupäivä missä formaatissa ja missä sen pitäisi olla?

Mielestäni tämä jos mikään todistaa jo kirjan otsikon niin todeksi; deitille voi olla vaikea päästä jos ei edes päivämäärästandardista päästä sopimukseen.

Kellonajoista puhumattakaan. Ehkäpä hurmaavin kellonajan esitystapa on näyttää sitä heksadesimaaliväreinä. Tätä voit käydä ihastelemassa Jack Hughesin sivulla http://thecolourclock.co.uk/

helmikuu 4, 2013 Posted by | Esimies-alaissuhteet, Työmarkkinat, Työn sisältö | Jätä kommentti

Perustulolla bilettämään!

Lähipäivinä aletaan kerätä nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena olisi maksaa niinsanottua perustuloa suomalaisille. Tämä tarkoittaisi kuukausittain maksettavaa ”kansalaispalkkaa”, joka ei edellyttäisi mitään vastaanottajaltaan. Ajatus ei ole uusi, perustuloa on vuosisatojen ajan esitetty poliittisen kentän eri laidoilta, mutta käytäntöön se ei ole päässyt missään.

Perustulon historiallisia kulmakiviä ovat olleet

  • tasavero (arvioita esitetty välillä 53-80%)
  • valtion taloudellisen toiminnan rajoittaminen (tuotot esim. kaivannaisista ja valtionyhtiöistä jaetaan suoraan kansalle)

Suomessa perustuloa esitti aikoinaan Björn Wahlroos vappuaattona (ei sentään aprillipäivänä) vuonna 2001., mutta erityisesti SDP tuomitsi ajatuksen.

Perustulon ehkä merkittävin kannattaja ulkomailla on ollut Yhdysvaltain republikaaninen presidentti Richard Nixon, joka toi kongressille lakialoitteen aiheesta, mutta se ei mennyt läpi.

Perustuloa kokeiltiin Yhdysvalloissa nimellä Negative Income Tax (NIT) vuosina 1968-1979 rajoitetusti New Jerseyssä, Pennsylvaniassa, Iowassa, Pohjois-Carolinassa, Indianassa, Coloradossa ja Washingtonin osalvatioissa. Kokeiluihin osallistui yhteensä n. 10 000 perhettä, ja sen keskeisiin havaintoihin kuului, että NIT vähensi työssäkäyvien työtekoa 2-4 viikkoa vuodessa.

Suomalaisen aloitteen tarkempi sisältö on vielä hämärän peitossa, mutta jos oletetaan, että perustuloa maksettaisiin kaikille 18 vuotta täyttäneille, yli 4,3:lle miljoonalle suomalaisille, olisivat kustannukset seuraavanlaisia:

Perustulon määrä e/kk     Kokonaiskustannus/v          Kustannus jos kerryttää eläkettä

500                                   26 mrd euroa                    32 mrd

700                                   36 mrd                             45 mrd

900                                   47 mrd                             58 mrd

1100                                 57 mrd                              71 mrd

1300                                 67 mrd                              84 mrd

Suomen valtion budjetti on tälle vuodelle n. 54 mrd euroa, josta runsaat 7 mrd katetaan lisää velkaa ottamalla. Tässä valossa perustulo on epärealistinen hanke, jolle ei maksajia löydy. Toinen asia on se, että tällainen kansalaispalkka motivoisi laiskureita olemaan hakeutumatta töihin, jos kerran ilmankin pärjää.

Uskon, että aloite saa tarvitsemansa kannattajat, ainakin kotona asuvat nuoret ottavat mielellään vastaan ilmaista biletysrahaa jos sitä on kerran tarjolla!

Mielenkiintoista tulee olemaan poliittisen keskustelun seuraaminen aiheesta, hyvää viihdettä tiedossa seuraavan puolen vuoden ajaksi!

https://www.youtube.com/watch?v=sh163n1lJ4M

tammikuu 29, 2013 Posted by | Työmarkkinat, Työn sisältö, Videot | 2 kommenttia